Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Ketä kulissit kiinnostaisivat?

Anna Tommola

Politiikka ei kiinnosta suomalaisia – pulma alkaa olla jo epäkiinnostavan tuttu, eikä konkreettisia ratkaisuja löydy helposti. Tämä näkyy edustuksellisen demokratian tilaa pohtineen Kansanvalta 2007 -toimikunnan tuoreessa mietinnössä.

Toimikunta tukee aiemminkin tarpeelliseksi todettua vaalijärjestelmän suhteellisuuden parantamista, muttei päädy mihinkään malliin. Vaalihenkeä lietsottaisiin tiedotuksella. Mietintö korostaa puolueiden roolia ja niiden toiminnan kehittämistä osallistumista tukevaan suuntaan. Se esittää julkista rahaa puolueiden julkaisutoimintaan ja yhteiskunnallisen tutkimuksen hyödyntämiseen aivoriihityyppisten yksiköiden avulla.

Puoluetyötä kehittämällä voidaan toki ohjata arkisen politiikanteon painopistettä henkilökeskeisestä vaalikampanjoinnista osallistavampaan ohjelmatyöhön. Väkipakolla puolueille ei kuitenkaan voi palauttaa niiden luonnetta ”kansanliikkeinä”. Suuri osa ihmisistä ei koskaan koe puoluetoimintaa omakseen, mutta heistäkin moni haluaa vaikuttaa muulla tavoin. Kansalaisten suoran osallistumisen muodot toimikunta saattoi kuitenkin jo tehtävänantoonsa nojaten surutta mapittaa osastoon ”täytyy selvittää”.

Alhaista äänestysintoa selittävät tutkitusti epäluottamus politiikkaa kohtaan ja äänestämisen kokeminen hyödyttömäksi. Taustalla oleviin poliittisen kulttuurin piirteisiin ei päästä käsiksi vain satsaamalla vaalitiedotukseen, jakamalla rahaa valtuustoryhmille tai päätoimistamalla luottamustehtäviä.

Tuoreen vertailun mukaan Suomessa on muita Pohjoismaita heikompi poliittinen keskustelukulttuuri. Lisäksi vahva konsensuksen perinne pitää päätöksenteon kulissien takana; julkisuuteen tuodaan vain lopputulos. Perustelujen ja ristiriitojen piilottaminen luo vaihtoehdottomuuden ilmapiirin, jossa ei synny luottamusta vaikutusmahdollisuuksiin. Äänestysintokin on alhaisinta juuri taloudellisesti taantuvilla alueilla, joilla päättäjien liikkumavara on usein aidosti vähissä.

Puolueiden olisi muotoiltava linjauksensa selkeästi ja erottauduttava toisistaan. Näin toimikuntakin toteaa. Kilpailu ja erilaisuuden hakeminen eivät silti saisi merkitä lisää henkilökeskeistä peliä ja kinastelua siitä, kenen nimiin jokin voitto tai tappio luetaan.

On selvennettävä poliittista vastuuta, havainnollistettava päätösten yhteyttä todellisiin muutoksiin ja tuotava linjakeskustelut perusteluineen julki – silläkin uhalla, että rivit näyttävät hajanaisemmilta kuin haluttaisiin. Samalla on suhtauduttava vakavasti muutoksiin, jotka ajavat yhteisiä asioita pois avoimen, demokraattisen päätösvallan ulottuvilta. Kansalaisten uskoa on vaikea palauttaa, jos päättäjät itsekin näyttävät alistuvan vääjäämättöminä esitettyihin kehityskulkuihin.

Velkavankeudesta ehdolliseen

Köyhimpien maiden vapauttamiseksi velkataakastaan otettiin askel, kun Britannian pääministeri Tony Blair sai tällä viikolla Yhdysvallat Afrikan maiden velkahelpotusten taakse. Samaan hengenvetoon presidentti George W. Bush esitti, että velkaohjelman ehtona on paitsi korruption kitkeminen myös sitoutuminen markkinatalouteen. Kädenojennus on vaarassa muuttua kuristusotteeksi.

Blair on ajanut rikkaimpien maiden antaman kehitysavun kaksinkertaistamista. Suomenkin on syytä tehdä pikainen korjausliike ja nostaa kehitysyhteistyöbudjettinsa ainakin luvattuun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. o