Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Nyt tarvitaan vihreää johtajuutta

Niemeläinen

Euroopan unioni näyttää tyystin hukanneen konseptinsa Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen. Tätä kirjoittaessani Britannia on ilmoittanut ”jäädyttävänsä” kansanäänestyksen perustuslakiluonnoksesta, ja Italiassa spekuloidaan jo irrottautumista yhteisvaluutasta ja paluusta liiraan.

Suomen ulkopoliittinen strategia on tässä tilanteessa kansalaisille vielä perustuslakiakin vaikeampi ymmärtää. Perustuslailliseen sopimukseen kirjatut turvatakuut ovat nyt kuollut kirjain. Suomella ei toisin sanoen ole turvatakuita unionilta eikä Natolta tilanteessa, jossa pääministeri matkustaa Moskovaan keskustelemaan Venäjän hävittäjäkoneiden tekemistä rajaloukkauksista.

Toisaalta, kuten tiedämme, turvatakuut eivät olisi vaikuttaneet ”tiettyjen jäsenmaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen erityisluonteeseen”. Miten tässä on näin päässyt käymään?

Suurin ongelma yhteisen Euroopan rakentamisessa on poliittisen johtajuuden puute. Johtajuus ja demokratia eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Niiden pitäisi täydentää toisiaan.

Siksi olen tältä paikalta jankutukseen saakka peräänkuuluttanut neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä perustuslakiluonnoksesta. Jos sekä hallitus että suurimmat oppositiopuolueet kannattavat perustuslain hyväksymistä, voisi kuvitella, että niiden olisi helppo saada myös äänestäjänsä siitä vakuuttuneiksi.

Tätä riskiä ei hallitus kuitenkaan ole halunnut ottaa – sillä seurauksella, että valtaosa suomalaisista ei osaa omin sanoin selittää, mistä perustuslaissa on kysymys ja mitä se Suomen kannalta merkitsee. Kun me olemme likimain parhaiten koulutettu ja valistunein kansakunta tällä taivaankappaleella, pidän asiaintilaa järkyttävänä.

Suomi on vähän yli vuoden kuluttua unionin puheenjohtajamaa. Kuuden kuukauden ajan Suomen pääministeri on muodollisesti vetovastuussa Euroopan tulevaisuudesta. Viimeistään silloin hallituksella pitää olla edessään selkeä tiekartta, jossa Euroopan asema globalisoituvassa maailmassa on maalattu ymmärrettävällä tavalla näkyviin.

Hallituksen passiivisuus paperilakossa ei anna aihetta uskoa, että sellainen kartta olisi kovin nopeasti kiteytymässä. Vaikka hallitus ei muodollisesti olekaan työtaistelun osapuoli, pääministerin pitäisi selkokielellä osoittaa riitapukareille, millaisten asioiden kanssa tässä ollaan leikkimässä. Paperia osataan kyllä tehdä muuallakin kuin näillä tanhuvilla, ja sademetsää kaatuu sitä nopeammin, mitä kauemmin meikäläiset myllyt seisovat.

Vihreiden jos keiden luulisi osaavan tuoda valoa siihen poliittiseen hämärätilaan, jossa Euroopan maat – Suomi mukaan luettuna – päämäärätönnä vaeltavat.

Poliittinen johtajuus voi nousta pienestäkin puolueesta. Saksan Joschka Fischer on tästä vahva esimerkki. Johtajuus kuitenkin edellyttää vankkumatonta uskoa omaan näkemykseen ja rohkeutta perustella sitä kaikelle kansalle kriittistä keskustelua kaihtamatta. Aateluus velvoittaa, arvoisat vihreät!

Mikäli tällaista johtajuutta ei Suomesta ja Euroopasta lähiaikoina löydy, ennuste ei näytä kaksiselta. Yhdysvaltojen hegemonia vahvistuu entisestään. Intia ja Kiina nousevat nopeasti Euroopan rinnalle ja ohi, ja Indonesia tulee ripeästi perässä. Euroopan unionin jäsenmaissa nousee yhä kimeämpiä ääniä vaatimaan irrottautumista yhteisvaluutasta, jotta yksittäisiä kansantalouksia voitaisiin elvyttää vanhalla kunnon devalvaatiolla.

Jäsenmaiden hallitukset keskittyvät kukin omiin eloonjäämiskamppailuihinsa, ja unioni hajoaa käsiin. Vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon ihanteet jäävät maapallolla toteutumatta, ja valistuksen aikakausi hiipuu.

Euroopan yhdentymisen pitää jatkua. Ellei perustuslaillisen sopimuksen nykyversio tule hyväksytyksi, on luonnosteltava uusi ja yksinkertaisempi teksti. Suomen on oltava tässä prosessissa aloitteellinen – niin suomalaisten ja eurooppalaisten kuin koko ihmiskunnan edun nimissä. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.