Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Asumisoikeusasuminen petti monen odotukset

Jussi Karmala

Asukkaita harmittavat suuret kustannukset ja oman päätösvallan puute.

Psykologi Timo Puhakka, 59, muutti vaimonsa ja lastensa kanssa asumisoikeusasuntoon Helsingin Pitäjämäen Hiomokujalle 1990-luvun lopulla. Hänen mielestään valtion tukema, kohtuuhintaiseksi aiottu asumismalli on muuttunut turvattomammaksi kuin ennen.

”Asuminen tuntui niin turvalliselta silloin alkuun. Laki kuitenkin muutettiin siten, että asumisoikeusmaksu on siirretty omaksi pääomaksi rakennuttajayritykselle. Teoriassa se tarkoittaa sitä, että jos yritys menee nurin, meillä ei ole takeita, että saamme rahamme takaisin.”

Rakennuttajayhtiöiden sallittiin 1990-luvun lopulta lähtien liittää muutettaessa perittävä asumisoikeusmaksu osaksi yhtiöiden omaa pääomaa.

Asumisoikeusmaksu on 15 prosenttia asunnon kokonaishinnasta, ja sillä saa huoneistoon omistusasunnon kaltaisen hallinnan. Asukkaan muuttaessa pois talon omistaja, yleensä rakennuttajayhtiö, palauttaa asumisoikeusmaksun muuttajalle.

Vuokran nousu harmittaa asukkaita

Asumisoikeusasunnoista maksetaan kuukausittain myös käyttövastiketta. Puhakka kutsuu käyttövastiketta vuokraksi.

”Vuokra hilautuu ylöspäin koko ajan. Alkuun vuokra nousi joka toinen vuosi, mutta nyt se näyttää nousevan joka vuosi. Ja se nousee aika paljon verrattuna yleiseen asumisen hintatasoon.”

Puhakat maksavat neljän huoneen 85 neliön asunnosta 755 euroa kuukaudessa talon omistajalle TA-asumisoikeus Oy:lle. TA-yhtymä rakennuttaa ja vuokraa arava- ja korkotukiasuntoja.

Yhtiön markkinointipäällikön Aila Saarnivuon mukaan asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet ovat nousseet maltillisesti ja ne ovat edelleen yleistä vuokratasoa halvempia. TA-asumisoikeus Oy pitää myös huolta asumisoikeusmaksun turvattomuudesta aiheettomana.

Asukkaiden päätösvalta on vähäinen

Valtio tukee asuntojen rakentamista arava- tai korkotukilainoilla, mutta rakennuttajayhtiöt omistavat suurimman osan Suomen reilusta 30 000 asumisoikeusasunnosta. Suomen asumisoikeusasukkaat (SASO) ry:n puheenjohtajan Eric Hällströmin mielestä asukkailla ei ole vaikutusvaltaa kotitalonsa asioihin.

”Asumisoikeusasumisesta piti tulla omistus- ja vuokra-asumisen välimuoto, mutta tällä hetkellä olemme täysin vuokralaisen asemassa”, Hällström sanoo.

”Asukkaat, jotka ovat jo vuosia maksaneet omaa asuntoaan, joutuvat jatkuvien vuokrankorotusten takia muuttamaan halvempiin asuntoihin jopa toiselle paikkakunnalle”, hän jatkaa.

Asukkaiden yhdistys peräänkuuluttaa lisää päätösvaltaa asukkaille oman talonsa asioista. Hiomokujan talon asukasyhdistys yrittää saada lakiin pykälää, joka mahdollistaisi talon hallinnan siirtämisen asukasyhdistykselle. Yhdistys ostaisi siis talon rakennusyhtiöltä pikkuhiljaa itselleen.

Teetetäänkö huoltotöitä liian kalliilla?

Puhakka arvelee, että huoltotöiden hinnoittelulla on osuutensa korkeisiin vuokriin. ”Isännöintitoimistot saattavat joskus olla kytköksissä talon rakennuttajaan ja hinnoitella palvelunsa tahallisen korkeiksi, jonka taas asukkaat maksavat vuokrana.”

TA-asumisoikeuden kiinteistöjohtaja Panu Kärnä sanoo, että konserni ei omista huoltoyhtiöitä. ”Huoltopalvelut hankitaan ulkopuolelta.”

Puhakan mielestä talon huoltokustannukset olisivat selvästi halvemmat, jos asukkaat itse päättäisivät talonsa huollosta.

”Meidän talossamme Hiomokujalla esimerkiksi siivous oli aluksi huonosti hoidettu. Talon väki sai kuitenkin aikaan sen, että siivous kilpailutettiin ja sen laatu parani huomattavasti.”

Asumisoikeusasunnon irtisanomisaika on kolme kuukautta, mikä pätee myös vaihdettaessa asumisoikeusasunnosta toiseen. Vaihtaminen voi tulla kalliiksi.

”Vaihtoasunnon joutuu ottamaan heti, jolloin omasta tyhjilleen jäävästä asunnosta voi joutua maksamaan jopa kolmen kuukauden vuokran.”

Aila Saarnivuo sanoo, että asumisoikeusasumisen hyviä puolia on se, että kahden asunnon loukun voi nimenomaan välttää. o

Halpa raha muuttaa asuntomarkkinoita

Asuntojen hintojen nousu 1980-luvun lopulla oli syy siihen, että Suomeen perustettiin asumisoikeusjärjestelmä vuonna 1990. Mallia otettiin muista Pohjoismaista, joissa asumisoikeusasunto oli omistus- ja vuokra-asunnon välimuoto.

Ideana oli tarjota turvattu ja edullinen tapa omistusasumisen kaltaiseen asumiseen.

Asuntoja rakennettiin 1990-luvulla kasvukeskuksiin.

Silloin pystytettiin esimerkiksi kuuluisa terassitalo Helsingin Pikku-Huopalahteen ja Tervaraitti 4:n talo Ouluun.

Asukasvalintaa väljennetään

Asuntokauppa vilkastui ja asuntojen hinnat lähtivät nousuun 2000-luvulla, joten asumisoikeusjärjestelmääkin muokataan.

Uudessa lakiesityksessä väljennetään asukasvalintaa ja helpotetaan mahdollisuutta muuttaa talot vuokra-asunnoiksi.

”Kilpailevaa tarjontaa on paljon, sillä markkinoilla on asuntoja ja raha on halpaa”, kertoo ympäristöministeriön hallitusneuvos Seija Heiskanen-Frösén.

”Lainmuutoksella valmistaudutaan siihen, että asukasvalintaa väljennetään, jotta kaikki talot saataisiin täyteen. Jos jollain alueella taloa ei silti saada täyteen, se voidaan vapauttaa luovutusrajoituksista ja myydä tai vuokrata vapailla markkinoilla.”

”Kenenkään alta ei mene mikään kämppä, asumisoikeudesta ei tarvitse pakolla kenenkään luopua”, hallitusneuvos lupaa. o