Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Tonttipulan toinen puoli

Tuija Brax

Verotuksen pitäisi kannustaa rakentamaan jo kaavoitetulle maalle.

Olin taannoin puhumassa amerikkalaisille bisnesnaisille suomalaisen koulutetun perheellisen naisen arjesta. Kerroin, että pienten lasten isät tekevät EU-mittakaavassa ennätyspitkää työpäivää ja että äidit tekevät pohjoismaisista naisista eniten kokopäivätyötä epävarmoissa pätkätyösuhteissa.

Syy raatamiseen on useimmiten kallis asuntolaina, jolla maksetaan hyvää itäeurooppalaista asumisväljyyttä olevaa kotia – Helsingissä ja Varsovassa asutaan suunnilleen yhtä ahtaasti.

Bisnesnaiset ihmettelivät asumisen hintaa. Kerroin rakennusteollisuuden vähäisestä kilpailusta, kovista talvista ja tonttipulasta. Viimeksi mainittua selitystä rouvien oli vaikea ymmärtää. He olivat juuri lentäneet Lapista Helsinkiin ja nähneet jonkin verran metsää.

Suomessa kaavoitetun maan pitäminen rakentamattomana on poikkeuksellisen edullista. Viime aikoina pääkaupunkiseudulla tonttimaan hinta on noussut vuosittain 15–17 prosenttia. Rahoitus- ja osakemarkkinoilta ei vastaavaa tuottoa juuri saa.

Kasvukunnissa valmiilla rakentamattomalla tontilla ei ole useinkaan korotettua kiinteistöveroa, eikä ruuhka-alueilla ole käytettävissä rakennusmaamaksun kaltaisia keinoja rakentamisen kannustamiseksi.

Pääkaupunkiseudulla on kaavoitettua rakennusvalmista maata noin 80 000 ihmisen kodeiksi. Puolet tästä tonttireservistä on täysin tyhjillä tonteilla, toinen puoli vajaasti rakennetuilla tonteilla. Harva näistä tonteista on kaupan, joten myytävät tontit ovat kalliita. Syntyy itseään ruokkiva käsitys tonttipulasta, ja sen tähden hinnat nousevat.

Yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessori Pekka V. Virtanen nimittää kiinteistömarkkinoiden tilannetta hiljaiseksi kartelliksi (HS 9.5.2005). Hän vaatii kiinteistöverolain muuttamista ja epäilee, että julkisuudessa syytetään tarkoituksellisesti kaavoituksen hitautta, vaikka todelliset syyt tonttien huimiin hintoihin ovat kiinteistöveron matalassa tasossa.

Jo vuosien ajan rakentamisen ongelmista on syytetty kaavoituksen hitautta ja muun muassa valitusoikeuden laajuutta. Tänä keväänä näitä ajatuksia ovat esittäneet pääministeri Matti Vanhanen ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Miksei kumpikaan puhu mitään verotuksesta? Vanhanen vaatii jopa rakennus- ja maankäyttölain muuttamista siten, että sillä pystyttäisiin paremmin vaikuttamaan nykyiseen hintatasoon ja kilpailukykyyn. Eikö oikeampi instrumentti näihin tavoitteisiin ole verotus ja julkisen vallan aktiivinen maanhankinta? Ei ihme, ettei Vanhanen pystynyt tarkemmin kertomaan, millaista lakimuutosta hän ajaa.

Toki kaavoituksessa on myös hallituksen omien selvitysten mukaan parannettavaa. Todellinen pullonkaula on hallinto-oikeuksien resursseissa, ei valitusoikeudessa. Tarvitaan kymmenkunta uutta tuomaria ja kaavoitusruuhkat ovat poissa.

Lisäksi täysin rakentamattomille ruuhka-Suomen tonteille tarvitaan korotettu kiinteistövero kannustamaan rakentamista. o