Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Epäpoliittinen puoluejohtaja?

Jyrki Räikkä

Kun Vihreän liiton historiaa aikanaan kirjoitetaan, viime viikonvaihteessa järjestetty Kokkolan puoluekokous nähdään todennäköisesti merkittävänä käännekohtana. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista ennustaa, minne nyt valittu tie vie.

Uuden puheenjohtajan Tarja Cronbergin kausi avaa vihreille sekä suuria mahdollisuuksia että huomattavia riskejä. Niiden hallitsemisessa punnitaan Cronbergin johtajan taidot, mutta myös puoluejohdon sekä eduskuntaryhmän yhteistyökyky.

Puheenjohtajavaalista kehkeytyi lopulta persoonallisuuskilpailu, jonka ideologinen intensiteetti jäi vähäiseksi. Niinpä Cronberginkaan ei tarvinnut tehdä itseään tykö aatepoliitikkona. Jossain määrin hänen läpimurtonsa vihreissä muistuttaa Martti Ahtisaaren nousua sosiaalidemokraattien presidenttiehdokkaaksi vuonna 1993 – ulkokehältä oli nytkin helpompi nousta vallan ytimeen kuin sisäpiiristä.

Cronberg on varmasti lupaustensa mukaisesti Osmo Soininvaaraa yhteistyöhakuisempi ja ryhmäkeskeisempi puheenjohtaja, mutta puolueen keulakuvana myös hänen henkilökohtaisilla mielipiteillään on paljon poliittista painoarvoa. Cronbergin aatteellinen profiili kirkastuu puheenjohtajakauden kuluessa. Vasta sitten nähdään, poikkeavatko hänen näkemyksensä joissain kohdin vihreiden valtavirrasta niin paljon, että se horjuttaisi puolueen tai puheenjohtajan uskottavuutta.

Pyrkimys konsensukseen on toisaalta vihreissä nyt niin vahva, ettei puoluetta jakavia konflikteja päästetä syntymään kovin helposti. Tasapainon hakemiseen motivoi sekin, että puheenjohtajakisan niukasti hävinneellä <@Bold leipis>Anni Sinnemäellä<@$p> on vahva asema varapuheenjohtajana. Muutenkin puoluejohto Cronbergin takana on melko ”sinnemäkeläinen”.

Cronberg ymmärtää hyvin, että varapuheenjohtajille pitää antaa näkyvä rooli, mikäli esimerkiksi kaupunkilaisnuoret halutaan pitää vihreiden äänestäjinä. Jos työnjako ja yhteispeli toimii, puoluejohdon diversiteetti kääntyy voimavaraksi.

Puolueväen enemmistön Cronberg valloitti jo. Seuraavaksi nähdään, miten hänen karismansa vetoaa vihreiden perinteiseen kannattajakuntaan ja niihin potentiaalisiin äänestäjiin, jotka ovat toistaiseksi äänestäneet muita puolueita.

Cronberg purkaa jo olemuksellaan vihreisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja houkuttelee uutta väkeä mukaan toimintaan. Se on tarpeen, mutta puolueen ei pidä ahnehtia liikaa. Jos imagon kohentaminen ja uusien kannattajien tavoittelu johtaa vihreistä arvoista tinkimiseen ja puolueen identiteetin hämärtymiseen, koko vihreä liike ajautuu suuriin vaikeuksiin.

Potkut sattuvat talouselämään

Leafin Turun makeistehtaan sulkemispäätös todisti taas, että suomalaistyöläisistä on tullut kansainvälisten pääomasijoittajien hiekkasäkkejä, jotka viskataan ensimmäisinä yli laidan tulos- tai myyntikuntoon kohottauduttaessa. Suomessa irtisanominen on eurooppalaisittain helppoa ja halpaa.

Suomalainen elinkeinoelämäkin näkee ongelman: irtisanomiset heikentävät ostovoimaa ja taloudellinen epävarmuus heikentää kulutushaluja. Työnantajat ovat vastustaneet irtisanomissuojan parantamista, koska sen on pelätty vaikeuttavan uusien työpaikkojen luomista. Muuttuisiko ääni kellossa, jos työpaikkojen syntymisen ja katoamisen syitä tutkittaisiin vielä tarkemmin? o