Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Paras voittakoon

Jyrki Räikkä

Kokkolan puoluekokoukseen tässä viikonvaihteessa huipentuva Vihreän liiton puheenjohtajakampanja on ollut puolueelle menestys. Puheenjohtajan valinta ja siihen liittyvä kiertue on tuonut mukanaan paljon julkisuutta ja antanut puolueväelle tilaisuuden punnita vihreän politiikan arvoja ja periaatteita.

Silti moni joutuu kokemaan Kokkolassa pienoisen pettymyksen: ellei peli ratkea jo ensimmäisellä kierroksella, kokousedustajien enemmistö joutuu lopulta hyväksymään puheenjohtajaksi jonkun muun kuin alkuperäisen valintansa.

Vaalista tullee tasainen, eikä siinä ole selvää ennakkosuosikkia. Toistaiseksi julkaistut kannatuskyselyt on raavittu kokoon niin niukasta vastaajajoukosta, ettei niiden perusteella voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaalin lopputuloksesta.

Puheenjohtajaehdokkaiden debatti on ollut sävyisää, ajoittain jopa liiankin kohteliasta. Ehdokkaat ovat pyrkineet profiloitumaan persoonallaan ja johtajuusominaisuuksillaan, eivät niinkään ohjelmallisilla eroilla.

Toivottavaa tietysti on, ettei hävinneiden pettymys nosta linjaeroja pintaan myöhäsyntyisesti valinnan jälkeen.

Vihreä liitto ei ole julkistanut puoluekokousedustajien nimiä, vaikka tiedotusvälineet ovat olleet niistä kovin kiinnostuneita. Perimmäisenä motiivina on kai sinänsä kaunis ajatus vaalirauhan turvaamisesta, mutta vihreiden perinteistä avoimuuslinjaa vastaan sotivaa päätöstä on perusteltu monilla muillakin syillä.

Viimeistään sekava selittely murensi päätöksen pohjan ja osoitti, kuinka kokematon puolue vihreät yhä julkisuudenhallinnassaan on.

Sinänsä huoli mielipidetiedustelujen vaikutuksesta äänestystulokseen on oikeutettu. Kaksivaiheisen vaalitapaan liittyy aina muiden valitsijoiden tarkkailua, kyräilyä ja laskelmointia. Vähemmän suosittujen ehdokkaiden tukijat saattavat siirtyä jo ensimmäisellä kierroksella sellaisen ehdokkaan leiriin, jolla uskotaan olevan mahdollisuuksia tulla valituksi. Kannastaan epävarmat hyppäävät helposti voittajasuosikkien kelkkaan.

Jo tehdyt mielipidetiedustelut ohjaavat hataruudestaan huolimatta myös vihreiden puoluekokousväkeä. Silti voi esittää sen hieman hurskaan toiveen, ettei taktikointi estäisi edustajia ilmaisemasta vapaasti omaa tahtoaan. Kriittisesti kannattaa suhtautua myös niihin neuvoihin, joita valitsijoille satelee vihreän liikkeen ulkopuolelta, muun muassa valtalehdistöstä.

Demarikyytiä pakolaisille

Sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) latasi keskiviikon Kalevassa täyslaidallisen päin Suomen pakolaispolitiikkaa, josta hän itse vastaa. Rajamäki haluaa taistella turvapaikan hakijoiden määrän kasvua vastaan heikentämällä pakolaisten oikeus- ja sosiaaliturvaa. Yksin maahan tulleiden lasten asema olisi otettava ”erityistarkasteluun”. Maasta käännytettävien majoitus- ja sosiaalietuuksia pitäisi leikata. Ministeri haluaa ottaa käyttöön myös rajoilla tehtävät pikakäännytykset.

Ilmeisesti Rajamäki kerää sosiaalidemokraattisten äänestäjienkin joukossa populismipisteitä avauksillaan, jotka kuulostavat perussuomalaisten ohjelmasta reväistyiltä.

Onko Kari Rajamäen linja myös Paavo Lipposen linja? Entä Eero Heinäluoman? Vaikeneminen on myöntymisen merkki. o