Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Lintumatkailun suosio kasvaa

Kaarina Järventaus

Suomessa sesonki kestää vain kaksi kuukautta.

Sekä lintuharrastuksen että matkailun suosio kasvaa nopeasti. Lintumatkailua pidetäänkin lupaavana alana. Euroopassa lintuharrastusyhdistyksillä on yli 20 miljoonaa jäsentä, ja koko maailmassa lintuharrastajia on arviolta 70 miljoonaa.

Suomalaistenkin järjestämien lintumatkojen kysyntä kasvaa, arvioi alan yrittäjänä pitkään toiminut Jari Peltomäki. ”Suomi tunnetaan nykyisin maailmalla hyvin linturetkikohteena, jossa on asiantuntevia oppaita”, hän kuvaa.

Toistaiseksi Suomessa vasta muutama yrittäjä järjestää opastettuja matkoja ulkomaisille vieraille. Alan tarjonta on kuitenkin pikku hiljaa lisääntynyt, Peltomäki arvioi. Esimerkiksi Kuusamoon on vastikään perustettu lintumatkailuyritys.

Arktinen muutto jää mieleen

Peltomäki ja hänen johtamansa Finnature-yrityksen oppaat vetivät tällä viikolla Viron Maatsalunlahdella retkeä yhteensä neljälle matkailijaryhmälle. Suurin osa asiakkaista on brittejä.

”Eilen aamulla oltiin rannalla staijaamassa arktista muuttoa. Oli mieleenpainuvaa nähdä tuhansia vesilintuja ja satoja kuikkalintuja parissa tunnissa”, Peltomäki kertoi tiistaina.

Finnature on saanut asiakkaita myös Japanista, Itävallasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Juuri nyt on lintumatkailun huippusesonki. Suomessa alan ongelmana onkin kauden lyhyys.

Kun Espanjan lintumaailmassa tapahtumia riittää lähes vuoden ympäri, Suomessa on paljon nähtävää vain touko- ja kesäkuussa. ”Kahdessa kuukaudessa pitäisi tehdä koko vuoden tienestit”, Peltomäki kuvaa. Finnature on hakenut kaudelle jatkoa Virosta, Venäjältä ja Norjasta.

Sudenkorentoturisteja on myös nähty

Parikkalan Siikalahdella luontomatkailu ajoittuu muuttoaikaan ja hiljenee sitten, kertoo Metsähallituksen projektikoordinaattori Tiina Nikkonen.

Haasteena on saada kävijöitä muulloinkin. ”Viime kesänä tuli ulkomailta ryhmiä heinäkuussa katsomaan uhanalaisia sudenkorentoja”, Nikkonen kertoo.

Suomen vetonauloja ovat pöllöt, tikat ja kanalinnut, samoin monet itäiset varpuslinnut. Täällä voi nähdä Siperian lajeja ilman Siperian käytännön pulmia.

”Lintumatkailu on vielä pientä – ja pientä se tulee varmasti olemaankin, onhan se erikoisryhmien erikoispalvelu”, suhteuttaa luontomatkailun professuuria Lapin yliopistossa hoitava Seija Tuulentie.

Esimerkiksi hiihtokeskuksien kasvuennusteet ovat aivan eri suuruusluokkaa. ”Mutta linturetkiä voisi olla oheispalveluna. Ohjelmapalveluita kysytään koko ajan lisää.”

Tuulentien mukaan lintumatkailu on usein sekä taloudellisesti että ekologisesti kestävää. ”Ryhmät ovat suhteellisen pieniä. Suomessa onkin toimittu niin, että rahastetaan reilusti erityisryhmiä, asianharrastajia.”

Alaa voisi kasvattaa järjestämällä retkiä suuremmalle yleisölle, kuten Norjan rannikolla. ”Tosin suomalaiset eivät ole innokkaita maksamaan paljon linturetkien tyyppisistä palveluista.”

Hinta voisi laskea, jos asiakaskunta laajenisi, Tuulentie pohtii.

Opastus vähentää riskejä luonnolle

Voiko lintuharrastajista olla vaaraa linnuille?

”Hoito- ja käyttösuunnitelmien ansiosta suojelualueiden reitit ja tornit on sijoitettu niin, että linnut eivät kärsi niiden normaalista käytöstä”, rauhoittelee ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara. Euroopan unionin Life-rahoituksella lintuvesialueille on rakennettu lintutorneja, piilokojuja, luontotupia ja parkkipaikkoja.

Huippuharrastajat eivät lähde opastuskeskuksiin, vaan painuvat listaamiensa lajien perään esimerkiksi pöllömetsään.

”Yritysten kautta tulevat ulkomaalaiset osallistuvat aina ohjatuille retkille. Harvinaisille lajeille ei siksi aiheudu hallitsemattomia riskejä”, kuvaa tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Liian omatoimisten kävijöiden varalta harvinaisuuksien pesäpaikat pitää jättää julkaisematta. o