Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Tärkeintä ei ole voitto

Jyrki Räikkä

Vihreää liittoa on monessa asiassa moitiskeltu liiasta idealismista, mutta presidentinvaaleihin puolue lähtee miltei inhorealistisella asenteella. Vaikka presidenttiehdokkaaksi viime viikonvaihteessa kukitetun Heidi Hautalan valinta oli yksimielinen, monet vihreät aktiivit pitävät hänen ehdokkuuttaan vain välttämättömänä välietappina vaalikampanjassa, jonka lopullisena tavoitteena on varmistaa Tarja Halosen valinta toiselle kaudelle – edellyttäen, että Halonen asettuu ehdolle.

Hautala on hyvinkin presidentin mitat täyttävä ehdokas, jota arvostetaan myös vihreiden ulkopuolella. Nykyisessä gallupdemokratiassa ehdokkaan on kuitenkin ensin menestyttävä mielipidetiedusteluissa, jotta hän voisi menestyä itse vaaleissa. Äänestäjät eivät valitse mielestään parasta ehdokasta, vaan vähiten huonon vaihtoehdon niistä kandidaateista, joilla uskotaan olevan mahdollisuuksia koko kisan voittoon.

Hautalan mahdollisuudet huomattavaan äänisaaliiseen kohenisivat huomattavasti, jos Halonen yllättäen päättäisikin tyytyä yhteen presidenttikauteen. Silloin suuret äänestäjäjoukot alkaisivat etsiskellä uutta vaihtoehtoa Halosen ykköshaastajina pidetyille porvarimiehille, kokoomuksen Sauli Niinistölle ja keskustan Matti Vanhaselle.

Kun demarien ilmeinen varavaihtoehto Haloselle on Paavo Lipponen, Hautala nousisi Halosen kieltäydyttyä todennäköisesti suosituimmaksi tai jopa ainoaksi naisehdokkaaksi. Hänen kannatuksensa mielipidekyselyissä kasvaisi kohisten. Se riski tässä skenaariossa tietenkin on, että lopulta äänestäjien enemmistö turvautuisi arvokonservatiiviseen mieheen.

Vaalikeskustelun tason kohentamisen lisäksi vihreitä motivoi ehdokkaan asettamiseen se, että vaaleissa on kyse muustakin kuin presidentin valinnasta. Puolueiden on oltava kisassa mukana ja pidettävä korkeaa profiilia, vaikka ne eivät tosissaan uskoisi menestyvänsä. Kevään 2007 eduskuntavaaleihin aletaan jo valmistautua, eikä kilpailijoille haluta antaa etumatkaa.

Vihreät eivät paini ongelman kanssa yksin. Halosen ylivoimaisten suosiolukujen valossa tilanne on itse asiassa hieman hankala muille puolueille paitsi SDP:lle. Sosiaalidemokraattienkin pitää miettiä tarkoin, kuinka paljon Halosta markkinoidaan demarina ja missä määrin koko kansan presidenttinä.

Vaikka presidentin valtaoikeuksia on uudessa perustuslaissa kavennettu, presidentinvaali on yhä puolue- ja valtapolitiikan temmellyskenttä, joka ei ole otollisinta kasvualustaa päivänpolitiikan yläpuolelle kohoavalle arvojohtajuudelle. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen joutui puolueen vetovoimaisimpana keulakuvana uhrautumaan ehdokkaaksi, vaikka hänellä olisi Mäntyniemessä vähemmän valtaa kuin Kesärannan isäntänä.

Paperiala leikkii tulella

Metsäteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa on hurskastelun makua. Palkansaajista hyväosaisimpiin kuuluvat paperityöläiset ovat painostaneet työnantajaa lyhyillä paikallisilla lakoilla, piittaamatta sellunkeittoprosessin ylös- ja alasajoon liittyvistä ympäristöuhkista.

Toisaalta työnantajapuolen elämöinti näillä uhkilla on hieman farisealaista. Tilannehan vain todistaa, kuinka haavoittuva ja haavoittava – eli ympäristön kannalta riskialtis – sektori metsäteollisuus yhä on. Alan yksissä tuumin ajama energiapolitiikka vasta tekopyhää onkin. o