Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Pikatietä liikenneturvaan

Jyrki Räikkä

Tiehallinto valittaa rahapulaansa. Tienpidon määrärahat ovat pudonneet 1990-luvun puolivälin tasosta, vaikka liikennemäärä on samanaikaisesti lisääntynyt 30 prosenttia. Tämän vuosikymmenen jälkipuoliskolla perustienpitoon varattu 550 miljoonaa euroa vuodessa ei riitä pitämään yllä teiden nykyistä palvelutasoa, arvioi pääjohtaja Eero Karjaluoto Tiehallinnon toiminta- ja taloussuunnitelman julkistuksen yhteydessä maanantaina.

”Palvelutason” laskulla tarkoitetaan käytännössä ajonopeuksien pudottamista. Karjaluodon mukaan nopeuksia on turvallisuussyistä laskettava, koska raskaan liikenteen ehdoilla kulkevassa liikennevirrassa ohituksia ei voida tehdä turvallisesti.

Turvallisuudessa onkin parannettavaa. Tuoreiden tilastojen mukaan tammi–maaliskuussa sattui poikkeuksellisen paljon kuolonkolareita, joista useimmat olivat henkilöauton ja raskaan ajoneuvon törmäyksiä.

Nopeuksien pudottaminen ei olisi huono keino turvallisuuden parantamiseen, vaikka tiet olisivat priimakunnossa. Jo autojen ja liikenteen määrän kasvu lisää onnettomuusriskiä. Lisäksi muun muassa autojen varustelutason paraneminen ja uudet moottoritiet ovat pahentaneet autoilijoiden vauhtisokeutta: tilannenopeudet nousevat liian korkeiksi etenkin kehnolla kelillä ja muissa poikkeusoloissa, mikä heijastuu vääjäämättä onnettomuustilastoihin.

Nykyisen tiestön turvallisuuden parantaminen on hyvä tavoite, mutta uusien teiden rakentamisen turvallisuushyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Ympäristölle tieprojektit ovat kiistatta haitallisia rakennusvaiheen jälkeenkin: autokannan kasvu ja nopeuksien nousu lisäävät liikenteen päästöjä.

Uusimmat tiedot osoittavat, että Kioton sopimuksen tavoitteet ovat luisuneet yhä kauemmas muun muassa liikenteen päästöjen kasvun takia. Nykyiset ja tulevat ilmastotavoitteet jäävät varmasti tavoittamatta, jos rekkarahdin ja yksityisautoilun asiaa ajetaan tarmokkaammin kuin raidekuljetusten ja joukkoliikenteen etuja.

Tiehallinto on valmis hakemaan itselleen rahoitusta myös tietullien avulla – joskin ylijohtaja Karjaluoto haluaisi vastapainoksi keventää liikenteen verotusta yleensä. Tällainen budjettikikkailu turvaisi luultavasti Tiehallinnon asemat, mutta sen ohjausvaikutukset olisivat arvaamattomia.

Tietulleista olisi monessa paikassa varmasti hyötyä, mutta niistä saadut tulot pitäisi käyttää pelkän tienpidon sijaan paremman liikenne- ja ympäristöpolitiikan luomiseen.

Jäitä hattuun Ylä-Lapissa

Metsurien ja luonnonsuojelijoiden hermosota kiihtyy Greenpeacen leirillä Inarissa. Erilaisilla provokaatioilla koetellaan vastapuolen kanttia, ja jokainen moottorikelkan kolhu ja tankkausvahinko nousee otsikoihin. Toivottavasti peliin ryhtyneet sen myös kestävät – ja ovat ihmisiksi. Väkivallalla uhkailusta ja solvaamisesta voidaan jo lain nojalla rangaista.

Konfliktin ylläpito ei saa nousta sen ratkaisemista tärkeämmäksi arvoksi. Kun Greenpeace kippasi tiistaina kuorma-autolavallisen hakkuutähteitä maa- ja metsätalousministeriön rappusille, tempaus sai kivasti julkisuutta. Mutta oliko se sellainen psykologinen veto, joka kannustaa ministeriötä ottamaan kiistassa Greenpeacen toivoman roolin? o