Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Rajat auki venäläisyydelle

Kun Euroopan unionista syntyy yhteisen perustuslain, rahan, ulkorajan ja valtioelinten määrittämä liittovaltio, on syytä tunnustaa, että Suomen valtiollisen itsenäisyyden aikakausi on lopussa. Luopuminen valtiokeskeisyydestä ei silti suinkaan vähennä ulkosuhteiden merkitystä. Kyse on loppujen lopuksi ”vain” uudesta toimintaympäristöstä.

Itsenäisyytemme tavoite tuli selväksi heti sen ensimmäisinä kuukausina: ”Kaikki ryssät maasta pois!” Suomi yritti 1920- luvulla uida lähemmäksi Ruotsia ja länsivaltoja, joissa nurkkakuntaisen kansallishengen läpitunkemaan valkoiseen Suomeen ei kuitenkaan luotettu.

Ulkopolitiikan realiteetit ovat muuttuneet

Talvisodan torjuntavoitto pyhitti myytin omaehtoisen puolueettomuuspolitiikan oikeutuksesta, vaikka Suomi sitoutui – jos ei juridisesti, niin tosiasiallisesti – 1940-luvulla kahteenkin sotilaalliseen liittoutumaan, ensin Adolf Hitlerin Saksan kanssa ja vuonna 1948 YYA-sopimuksella Neuvostoliiton kanssa.

Kun Baltian maat pyyhittiin sodan melskeissä kartalta, myytti pahan Josif Stalinin uhriksi joutuneesta viattomasta Suomesta sekoittui unelmaan itsenäisestä puolustuksesta, jolla Suomi välttäisi kolmen vangiksi antautuneen naapurinsa kohtalon. Edes ydinaseet eivät horjuttaneet epärealistista uskoa oman armeijan sankaritekoihin.

Harha itsenäisyydestä eli voimakkaana suomalaisten mielessä, vaikka Neuvostoliitto päätti käytännössä Suomen presidentin ja hallituksen valinnoista aina 1980-luvun lopulle saakka.

Itsenäisen valtion viimeiseksi tunnusmerkiksi jätettiin itäraja, jolla suljemme vielä tänä päivänäkin alueemme venäläisyydeltä. Se riitti Suomen suuriruhtinaskunnalle jo 1800-luvulla, jolloin järjestelyä kutsuttiin autonomiaksi.

On korkea aika tunnustaa ulkopolitiikan uudet realiteetit: On herttaisen yhdentekevää, kutsutaanko pää pensaassa istumista puolueettomuudeksi, liittoutumattomuudeksi tai joksikin muuksi. Euroopan unionissa on kysymys rajojen purkamisesta eikä niiden pystyttämisestä. Itäraja on tehnyt tehtävänsä ja saa mennä.

Viisumipelleily ei pysäytä rikollisuutta

Rajamuodollisuuksissa Suomella on omaakin päätösvaltaa, jonka täyttämiseen sen ei tarvitse odottaa Euroopan unionin hyväksyntää. Jos Suomi luopuu kalliista ja aikaa vievästä viisumipakosta ja turhista rajamuodollisuuksista, Venäjä seurannee perässä. Yhteyksien lisääntyminen sekä ihmisten ja tavaroiden liikkumisen helpottuminen on kaikkien edun mukaista.

Venäläiset yhdistetään Suomessa usein mafiaan, huumei-siin, viinaan ja huoriin. Rajatarkastusten ja viisumien tarvetta ei voida perustella näilläkään ennakkoluuloilla: jos rikoksentorjunta hoituu Euroopan unionissa ilman rajatarkastuksia, sen tulee voida toimia niin myös suhteessa Venäjään.

Rajat ovat päin vastoin elinehto salakuljetukselle, joka on järjestäytyneen rikollisuuden perusliiketoimintaa. Viisumipelleily ei pysäytä rikollisia, vaan tavallisia matkaajia, joita on itärajalla nöyryytetty jo aivan tarpeeksi.

Kohti kahden maan erityissuhdetta

Rajaa perustellaan joskus Suomen ja Karjalan välisellä ”elintasokuilulla”, mutta sitä voidaan yhtä hyvin käyttää argumenttina rajan poistamisen puolesta: onhan elintasokuilu viime kädessä rajasta johtuva, eikä sen tasoittamiseen ole parempaa keinoa kuin rajan poistaminen.

Rasisminkin puolelle lipsahdellut keskustelu rajojen avaamisen ”lieveilmiöistä” käytiin jo 1990-luvulla, jolloin saksalaisten epäiltiin ostavan pois suomalaisten kesämökit. Yhtä naurettavaa olisi luulla, että itärajan avaaminen johtaisi mihinkään ryntäykseen Venäjältä Suomeen.

Vain käytännön toimet johtavat Suomen ja Venäjän välillä uuteen erityissuhteeseen, joka ei sulje pois markkinoita tai yhteistyösuhteita muilta.

Viime kädessä rajan avaaminen voidaan perustella yksinkertaisesti: Suomen ei tarvitse puolustaa aluettaan tai itsenäisyyttään idän uhkaa vastaan. Itsenäisyyttä tai siihen kohdistuvaa uhkaa ei ole ollut olemassa enää vuosikausiin.

Jouni Snellman
Helsinki

Ympäristövihreät – ehtynyt luonnonvara

Suomessa tarvittaisiin todellinen ympäristöliike, jonka tavoiteohjelmaan kuuluisi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, rantojensuojelu, tasapainoinen ja ympäristöä säästävä yhdyskunta- ja palvelurakenne sekä kaikille tasa-arvoinen oikeus luonnon virkistyskäyttöön.

Vihreä liitto väittää olevansa ympäristöliike, mutta edellä määriteltyjä tavoitteita on vaikea enää tunnistaa sen toiminnasta. Käsitykseni mukaan Pentti Linkola on Suomen ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen vihreä.

Yleispuolueena Vihreä liitto toteuttaa monessa suhteessa oikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa. Tämä johtunee siitä, että puolueen aktiivinen väki on valtaosaltaan peräisin varakkaasta yhteiskuntaluokasta.

Se heijastuu myös aktiivien ympäristöasenteista, joista puuttuu asioiden kokonaisvaltainen ja syvällinen tiedostaminen. Puuhastellaan pinnallisella muotiasioiden marginaalitasolla. Niistä keskeisiä ovat liito-oravat, valkoselkätikka ja lahonneet puurakennukset.

Kansantalouden ja ympäristön kannalta suuren luokan toimintamuotoja ovat järkevän jätteidenkäsittelyn ja ydinenergian vastustaminen sekä hyötymetsätalouden sabotointi. Vaikenemalla tai avoimesti kannattamalla vihreät suosivat palvelujen keskittämistä jättimarketteihin ja ajavat avoimesti rantojen tehorakentamista kesämökkikäyttöön. Molemmat merkitsevät autoliikenteen valtavaa kasvua.

Suunnanmuutoksen avaimet ovat puolueen puheenjohtajan käsissä. Valitettavasti yksikään ehdokkaista ei ole tiedostanut ”uskonpuhdistuksen” tarvetta puolueessa, vaan kaikki ilmoittavat olevansa nykyisellä linjalla.

Maakunnan asukkaana tunnen parhaiten Tarja Cronbergin asenteet erityisesti rantapolitiikkaan. Parhaiten niitä kuvaa kaavoitus hänen tilallaan Höytiäisen Teerisaaressa. Ranta-asemakaavan valmistelu käynnistyi vuonna 1995, jolloin Cronbergin virkakausi Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana alkoi.

Kaava-alue käsittää noin 70 hehtaaria, rantaviivaa on 13 kilometriä. Rakennuspaikkoja pie-nennetyssä kaavaehdotuksessa oli 46, joista 24 omarantaista tonttia. Maakuntahallituksen ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen viranomaislausunnot kaavasta olivat luonnollisesti myönteisiä.

Vaikka linjamuutosta Vihreässä liitossa ei nyt olekaan näköpiirissä, niin ehkäpä kuitenkin kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Veikko Viinimäki
Joensuu

Cronberg yhdistäisi hajallaan olevat vihreät voimat

Suosion notkahdukseen erityisesti Helsingissä, osin muussakin Suomessa saattaa olla syynä kokeneiden, tietävien, fiksujen perusvihreiden vähäinen näkyminen liiton toiminnassa ja julkisuudessa. Vaikuttaa siltä, että Vihreä liitto on luottamusta herättämättömien, arvostusta ansaitsemattomien teinipoliitikkojen ja ”vain hampaiden edestä puhuvien” cityvihreiden valtaama.

Hajallaan olevan vihreän liikkeen ja liiton huomisesta huolta kantavien on siksikin aihetta vankasti tukea Tarja Cronbergin valintaa uudistavaksi ja yhdistäväksi puheenjohtajaksi.

Presidenttiehdokkaan nimitys on ehdottomasti siirrettävä pitkälle syksyyn. Jäsenistö kautta maan ja kunnon juttuja kaipaava julkisuus tarvitsevat Heidi Hautalalle hyviä haastajia.

Pyydämme todellista kansamme edustajaa, kielitaitoista kosmopoliittia, monen alan arvostettua asiantuntijaa, kauppatieteiden ja tekniikan tohtoria, entistä luomuviljelijää ja kotitarvekalastajaa Tarja Cronbergia lähtemään mukaan myös tähän kisaan. Kolmanneksi kutsuttakoon Tuusulan teoreetikko, Eero Paloheimo. Näillä eväillä saadaan valtakunnassa ja monissa medioissa aikaan kelpo keskusteluja keskeisistä aiheista.

Ja toivommepa kokevamme sen tilaisuuden ja ehdokastentin, kun edessä kaiken kansan Tarjat Cronberg ja Halonen pohtivat tuntikaupalla Suomen ja maapallon tilaa ja tilanteita.

Osmo Mälkiä
Kangasala

Mikko Kiio
Espoo

Kylpylähotelli sopisi Eläintarhaan eikä Hietarantaan

Helsingin Taivalsaareen esitetyssä asemakaavassa Hietarantaan, Taivalsaaren niemen matalalle kannakselle ja hautausmaan läheisyyteen rakennetaan merenpinnasta katsottuna yli 15 metriä korkea kylpylähotelli.

Helsinkiin halutaan ja tarvitaankin monipuolinen uinti- ja kylpyläkeskus, mielellään hotellin kera. Suotuisinta palvelukombinaatio olisi pläjäyttää keskustan tuntumaan, näin se virkistäisi ja elävöittäisi sekä helsinkiläisiä että turisteja. Mutta onko Hietaranta oikea paikka?

Hotellijätti, lisääntyvä autoliikenne ja alueen kaupallistaminen pelottavat. Hietaranta halutaan säilyttää kaikille avoimena ulkoilu- ja virkistysalueena.

Kylpylähotelli istuisi mainiosti Uimastadionin, Kaupunginpuutarhan ja rautatien väliseen kolmioon. Kaupunkisuunnitteluvirasto on sopivasti teettänyt alueesta yleissuunnitelman, jossa tutkitaan mahdollisuutta avata aikaisemmin taimisto- ja varastokäytössä ollut alue asukkaille ja kaavoittaa se muuhun ympäristöön sopivaan käyttöön.

Kylpylähankkeella Eläintarhan alueesta saataisiin monipuolinen, ympärivuotinen urheilu-, ulkoilu- ja kuntoilukeskus. Kesäaikaan uimastadionin läheisyys avaisi uusia mahdollisuuksia myös virkistyskeskuksen käytössä. Olympiastadionin majoitustarve ja Linnanmäelle suunnitteilla oleva hotelli hoituisivat samalla hankkeella. Alueelle pääsee loistavasti myös julkisella liikenteellä.

Hietaranta on merkittävä kulttuuriympäristö ja saaristomaisema, jota tulee suojella, siistiä ja kehittää. Eläintarhan alueella oikein mitoitettu kylpylähotelli olisi osa kaunista ja kokonaisvaltaista virkistyspuistoa.

Tarja Törmänen
Helsinki

Usko alkoholin autuuteen on aivopesun tulosta

Ihmiskunnan historiassa on valtapoliittisista, taloudellisista tai uskonnollisista syistä pidetty yllä uskomuksia, jotka ovat vastoin tieteellisiä toteamuksia.

1800-luvulle asti katolinen kirkko piti yllä uskomusta, että planeetat kiertävät maata eivätkä aurinkoa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui enemmistöpäätöksellä. Oli aika, jolloin katolinen kirkko piti yllä uskomusta, että aneiden osto johtaa sielun autuuteen. H.C. Andersen kertoi keisarin uusista vaatteista, joihin kansa uskoi.

Nykyään hyväksytään ilman kritiikkiä alkoholijuoman valmistus, jossa sokerin molekyylit jaetaan kahtia kasvihuonekaasun ja hermomyrkyn molekyyleiksi. Lähinnä kaupallisista syistä pidetään yllä uskomusta, että juomaan on viisasta sen luonnonmukaisten aineiden lisäksi tuottaa elintoimintoja vahingoittavaa huumeenomaista myrkkyä, jota voidaan muka hyvällä omallatunnolla tarjota juotavaksi.

Esimerkkeinä ”aivopesuista” mainittakoon houkuttelevin kuvin ja tekstein varustetut viinimainokset sekä olutmainokset, joissa puhutaan ”täydestä oluesta”, vaikka juomissa on jopa yhdeksän kymmenesosaa vettä.

Myrkkyjuomaa myydään jopa ruokakaupoissa, vaikka sen juonti kuormittaa sairaaloita, tappaa ennenaikaisesti, tuottaa onnettomuuksia, rikollisuutta, väkivaltaa, köyhyyttä ja verokuormaa.

Anekaupan syynä oli rahanhimo. Alkoholiaivopesua toitottaa globaali, rahanhimoinen alkoholielinkeino medioiden avulla. Enemmistö uskoo petosta. Onko aika herätä uskomaan kauppahimoista vapaiden elämäntieteiden perustotuuksia, muun muassa biokemian todisteita raittiin kulttuurin elämää tukevasta luonnonmukaisuudesta?

Ilmari Koppinen
Salo

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.