Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Huumepiikki taittui

Jyrki Räikkä

Huumeiden voittokulkua kuuluttavien uutisten ja huumehysteriaa lietsovan mielipideilmaston keskellä on piristävää kuulla vaihteeksi hyväkin uutinen: viime vuonna Suomessa yksikään ihminen ei kuollut heroiinipiikkiin (HS 6.4.). Tieto on rohkaiseva, sillä 1990-luvun lopulla ja tämän vuosikymmenen alussa heroiini tappoi vuosittain kymmeniä suomalaisnuoria. Pahinta aikaa oli vuosi 2000, jolloin kirjattiin yli 60 heroiinikuolemaa.

Kuolintapausten lasku todistaa myös siitä, että heroiinin käyttö on selvästi vähentynyt. Kokonaan ongelmaa ei ole voitettu, tämän vuoden alussa tietoon on taas tullut yksi heroiinin käytöstä aiheutunut kuolemantapaus.

Vaikka heroiinikuolemien vähenemiseen on monia syitä, niistä keskeisin lienee kuitenkin suomalaisen huumepolitiikan suunnanmuutos. Uusi linja virisi 1990-luvun lopulla ja vakiintui Osmo Soininvaaran toimiessa huumepolitiikasta vastaavana ministerinä vuosina 2000–2002. Kun huumeongelman täydellinen eliminoiminen havaittiin epärealistiseksi tavoitteeksi, voimavaroja ryhdyttiin ohjaamaan välittömän huumeista vieroittamisen ohella myös huumeidenkäytön haittojen minimoimiseen. Tämän vuoksi aloitettiin muun muassa huumeriippuvaisten korvaushoidot.

Heroiinin tilalle on tullut buprenorfiini, niin hyvässä kuin pahassakin. Korvaushoidoissa buprenorfiinista on saatu hyviä kokemuksia, mutta ainetta sisältävät Subutex-pillerit kiertävät myös laittomassa katukaupassa. Vaikka buprenorfiini on heroiinia vaarattomampaa sekä narkomaaneille että heidän lähiympäristölleen, se on etenkin muiden päihteiden kanssa käytettynä hengenvaarallinen aine, joka on ollut osatekijänä kymmenissä kuolemantapauksissa.

Lieveilmiöistä huolimatta korvaushoidot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. Hoitoja täytyy valvoa ja kehittää, jotta ne eivät taannu pelkiksi pillerinjakelumekanismeiksi. Myös lääkkeettömän vieroitushoidon tarjonta on turvattava, mutta siihen ei pidä kohdistaa epärealistisia odotuksia.

Linjaerot esiin

Kun Osmo Soininvaara ilmoitti helmikuussa tavoittelevansa jatkokautta Vihreän liiton johdossa, hän näytti jäävän kokonaan vaille vastaehdokasta, vaikka houkutteli itsekin haastajia astumaan esiin. Alkuvuodesta kovin flegmaattiselta vaikuttaneeseen vihreään kenttään on kuitenkin kevään kuluessa tullut liikettä, ja nyt puheenjohtajakampanjan vankkurit rullaavat kohti Kokkolan puoluekokousta jo neljällä pyörällä.

Ikäjakaumaltaan puheenjohtajakandidaattien joukko on poikkeuksellisen edustava, samastumiskohteita on lähes jokaiselle sukupolvelle. Alueellisesti joukko voisi toki olla monipuolisempi: nyt kontrasti Helsingin ja Pohjois-Karjalan välillä korostuu ehkä liikaakin, ja väliin jää melkoinen siivu muuta Suomea.

Kun vaalin tulos on aidosti auki, puheenjohtajakisa tarjoaa hyvän pohjan kauan kaivatulle linjakeskustelulle. Äänestäjille jäi ainakin viime kunnallisvaaleissa hieman epäselväksi, mitä arvoja ja asioita vihreät ensi sijassa ajavat, eikä vastaus kysymykseen ole kristallinkirkas kaikille puolueen jäsenillekään.

Toistaiseksi ehdokkaat eivät ole juuri profiloituneet toisistaan poikkeavilla aatteellisilla painotuksilla, mutta aikaa on vielä. Toivottavasti se käytetään myös hyväksi. o