Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Jyrä tasoitti tiensä

Jyrki Räikkä

Sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Eero Heinäluoma on hahmo, joka herättää ympärillään pelonsekaista kunnioitusta yli puoluerajojen, eikä aivan syyttä. Mediapelin, taustavaikuttamisen ja verkostoitumisen mestarina tunnettu Heinäluoma varmisti käytännössä valintansa SDP:n johtoon jo ennen kuin ilmoittautui kisaan mukaan.

Varteenotettavina kilpailijoina pidetyt toverit ovat yksi toisensa jälkeen ymmärtäneet jättäytyä leikistä. Haastajiksi nousseilla Arja Alhon ja Tuula Haataisen kaltaisilla sparraajilla ei ole SDP:n miesvaltaisessa järjestökoneistossa voiton mahdollisuuksia. Erkki Tuomiojallakin on tällä ”uusille kasvoille” pedatulla valintakierroksella liikaa menneisyyden painolastia.

Heinäluoma ei ehkä pane edes pahakseen salaliittoteorioita, joiden mukaan esimerkiksi demarien perintöprinssinä pidetyn Jouni Backmanin kompastuminen Yleisradion johtajapeliin ei ollut pelkkää sattumaa. Pitivätpä legendat kilpailijoiden kampittamisesta paikkansa tai eivät, ne kasvattavat Heinäluoman mainetta. Kovan kundin aura yhdistyneenä Heinäluoman lempeän oloiseen tv-persoonaan vain lisää myytin hohdetta.

Heinäluoma on noussut supersuosikiksi, vaikka hän ei ole tehnyt poliittista linjaansa selväksi edes puoluetovereilleen. Se kuvaa hyvin sekä sosiaalidemokraattisen puolueen tilaa että nykypolitiikkaa yleisemminkin: selkeästi paalutetusta arvopohjasta, ”ideologisuudesta”, on tullut pikemminkin rasite kuin etu.

Pintapuolisissa analyyseissä on arvioitu, että Heinäluoma on väistyvää Paavo Lipposta vasemmistolaisempi. Demarin on tietysti vaikea ajaa Lipposen ohi oikealta, mutta SAK-taustan perusteella ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Heinäluoman punaisuuden asteesta.

Kun ay-liike on keskittynyt puolustamaan työmarkkinoilla jo asemansa vakiinnuttaneiden palkansaajien etuja, Heinäluoman komennossa SDP saa todennäköisesti yhä enemmän etujärjestön näköä, keskiluokkaistuu ja pikkuporvarillistuu entisestään. Silppu- ja pätkätyöläisille – saati syrjäytyneille – puolueella ei ole paljon annettavaa.

Teollisuudelle ja työnantajille Heinäluoma on tuttu neuvottelukumppani. SDP ei varmasti hevin höllennä työmarkkinajärjestelmän rakenteellisia jäykkyyksiä, mutta monista hyvinvointiyhteiskunnan muutostarpeista demarit saattavat hyvinkin löytää yhteisen sävelen porvaripuolen kanssa. Yksityistäminenkään ei ole Heinäluomalle kirosana kuin vaalien alla.

Konsensusyhteiskunta ryhmittyy tiiviisti pidäkkeettömän talouskasvun ja työllisyyden ympärille. Demarit ovat jo nyt valmiita uhraamaan tälle alttarille vanhat ajatuksensa oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Voi vain kuvitella, kuinka kevyttä valuuttaa heille jatkossa on esimerkiksi ympäristöpolitiikka.

Kuuluuko nuorten ääni?

Vihreän liiton puheenjohtajuudesta syntyy sittenkin kelpo kamppailu toukokuussa pidettävässä Kokkolan puoluekokouksessa. Jo kisaan ilmoittautuneet Osmo Soininvaara ja Irina Krohn saanevat seuraa, kun Tarja Cronberg ilmoittaa sunnuntaina ratkaisustaan Pohjois-Karjalan vihreille.

Paletti näyttää melko hyvältä, mutta joukossa olisi tilaa ja tilausta vielä ainakin yhdelle ehdokkaalle. Vihreät tunnetaan nuorten puolueena. Ehdokkaiden ikähaitari tulisi edustavammaksi ja menestymisen mahdollisuuksiakin olisi, jos joku noin kolmekymppisistä kansanedustajista motivoituisi tavoittelemaan puheenjohtajuutta. o