Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Uskonnollisuus pois päiväkodeista ja kouluista

Julkisen päiväkoti- ja koulujärjestelmän tehtäviin ei enää tarvitsisi eikä saisi kuulua jumalanpalvelusmenojen sekä kollektiivisen rukoilun tai uskontunnustuksen organisointi. Ne ovat ongelmallisia sekä uskonnottomien että kirkkoon ja uskontokuntiin kuuluvien perheiden katsomusvapauden ja uskonnonvapauden kannalta.

Kasvatuksen uskonnollisuuden eri muotoihin ja menoihin tai uskonnottomuuteen tulisi olla ennen muuta kodin asia. Laki kuitenkin velvoittaa päiväkoteja jonkinlaiseen uskontokasvatukseen ja kouluissa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.

Kirkkoon kuuluvienkaan ei ole pakko osallistua

Päiväkotien uskontokasvatus ja koulujen uskonnonopetus ovat eri asioita kuin uskonnollisten seremonioiden, kuten hartaushetkien ja jumalanpalvelusten, järjestäminen.

Perustuslain mukaan kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan. Tämä koskee se-kä uskontokuntiin kuulumatto-mia että uskontokuntien – myös kirkon – jäseniä.

Pidän varsin ongelmallisena monien päiväkotien omaksumaa tapaa sallia pappien, etupäässä evankelisluterilaisen kirkon työntekijöiden, tulo päiväkoteihin ja kouluihin pitämään muun muassa hartaushetkiä ja muita uskonnollisia seremonioita.

Yhtä kyseenalaista on päiväkotilasten samoin kuin koululaisten vieminen evakelisluterilaiseen kirkkoon jumalanpalvelukseen tai hartaushetkeen.

Vaihtoehtoista ohjelmaa on tarjottava kaikille

Mikäli uskonnollisia seremonioita kaikesta huolimatta järjestetään päiväkodeissa ja kouluissa tai lapsia viedään kirkon jumalanpalveluksiin, tarvitaan kiireesti selkeät ja velvoittavat ohjeet siitä, miten tarjota vaihtoehtoista, rinnakkaista, normaalia, neutraalia, uskonnotonta ohjelmaa sekä päiväkodeissa että kouluissa.

Tähän ohjelmaan osallistumisen pitää olla mahdollista kaikille lapsille, ei vain uskonnottomille tai elämänkatsomustietoa opiskeleville.

Uskonnottomilta vanhemmilta saatetaan toistuvasti tiedustella, ”saako lapsi osallistua” hartaushetkeen tai kirkkokäyntiin. Ilmeisenä tarkoituksena on välttyä rinnakkaisen, uskonnottoman ohjelman järjestämiseltä, mikäli lapsi tulee muiden mukaan.

On erittäin tärkeää ja olennaista välttää antamasta vanhemmille sellaista kuvaa, että päiväkoti tai koulu jotenkin odottaa ja toivoo kaikkien osallistumista esimerkiksi ”turhan vaivan” välttämiseksi.

Tehtäviä pitäisi selventää laissa

Jokaisessa päiväkodissa tulee henkilöstön määrää suunniteltaessa lähteä siitä, että päiväkodissa on aina tarjolla normaalia, uskonnotonta toimintaa silloin kun uskonnollisia seremonioita haluavien perheiden lapsille on järjestetty uskonnollinen hartaustuokio tai kirkkokäynti.

Mikäli henkilöstöstä on pulaa, päiväkotien normaalia toimintaa on pidettävä ensisijaisena.

Paras ratkaisu olisi, että lakeja muutetaan tai selvennetään niin, että päiväkotien ja koulun tehtäviin ei enää kuuluisi organisoida ja sallia minkään uskonnon pappien pitämiä seremonioita, kuten hartaushetkiä tai jumalanpalveluksia. Lasten vieminen ja osallistuminen uskonnollisiin menoihin ja seremonioihin tulee jättää kotien tehtäväksi.

Esa Ylikoski
Helsinki

Lapsillamme on oikeus elämään

Mahdollisen hedelmöityshoitolain aikaansaama keskustelu käy vilkkaana. Kiivaimmin naisparien ja yksinäisten naisten hoitoja näyttävät vastustavan henkilöt, jotka eivät tunne yhtään sateenkaariperhettä, joilla ei ole kokemusta lapsettomuudesta ja joiden arkeen hoitojen jatkuminen nykyisellään ei vaikuta.

Me sen sijaan jaamme arkemme hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten kanssa, ja hoitojen mahdollinen kieltäminen vaikuttaa konkreettisesti elämäämme.

Lakiesityksellä aiotaan rajoittaa yksin elävien naisten ja naisparien oikeutta hedelmöityshoitoihin ja luovutettujen sukusolujen käyttöön.

On vaikea ymmärtää, miksi toimiva ja paljon onnellisia perheitä luonut käytäntö halutaan lopettaa. Perusteluja ei löydy ainakaan asianosaisten, hoidoista syntyneiden lasten ja heidän perheidensä elämästä.

Homot ja lesbot ovat keskimäärin yhtä hyviä tai huonoja vanhempia kuin heterotkin. Heidän perheisiinsä syntyneet lapset kasvavat tutkimusten mukaan yhtä tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi kuin heteroperheiden lapset. Lasten suhde sukupuoleensa tai seksuaalinen suuntautuminen ei eroa heteroperheiden kasvateista, eikä heitä edes kiusata enempää.

Hedelmöityshoitojen rajaaminen hankaloittaisi tai jopa estäisi tällaisten lasten syntymisen. Lainmuutos ei lähde liikkeelle lasten edusta ja hyvinvoinnista.

Keskusteluissa sotketaan toisiinsa lapsen biologinen alkuperä ja vanhemmuus. Vanhemmuus on lapsen ja aikuisen suhde, joka perustuu hoivaan, turvaan ja läheisyyteen. Vanhempia ovat sukupuolesta riippumatta henkilöt, jotka hoitavat ja rakastavat lasta ja huolehtivat hänen tarpeistaan.

Ehdotus, jonka mukaan sukusolujaan naisparien ja yksinäisten naisten hoitoihin lahjoittanut mies voitaisiin jälkikäteen oikeusteitse julistaa lapsen juridiseksi isäksi velvollisuuksineen, on järjetön. Se ei kunnioita lahjoittajien halua auttaa toisia saamaan lapsia eikä toisaalta turvaa naisparien ja heidän lastensa oikeutta elää tasapainoista elämää perhemuotona muiden joukossa.

Esitys laittaisi valtion ja hoitoja antavat säätiöt merkilliseen ”parittajan” asemaan ja lopettaisi käytännössä naisparien ja yksin elävien naisten hedelmöityshoidot.

Asiaa kannattaisi kysyä miehiltä, jotka haluavat vapaaehtoisesti luovuttaa sukusolujaan. Suosittelemme tutustumista myös sateenkaariperheisiin ja niissä eläviin lapsiin, jotta keskusteluun saadaan niiden ääni, joita asia varsinaisesti koskee.

Minna Karinkanta
Kaisa Niittynen
Sateenkaariperheet ry.

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.