Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Mielipide

Euroopan unionin vahvistuminen on myös Suomen etu

Suomi on sitoutunut merkittäviin päätöksiin Euroopan unionin sotilaallisesta kriisinhallinnasta, mukaan lukien nopean toiminnan joukot.

Euroopan unionin uusi perustuslaillinen sopimus muotoiltiin vahvistamaan unionin mahdollisimman suurta itsenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Myös unionin sotilaallista kriisinhallintaa kehitetään aiempaa itsenäisemmäksi, mikä tarkoittaa suurempaa kykyä toimia ilman Naton tukea. Humanitaarisista syistä kriisinhallintaa on kehitettävä sekä sotilaallisella että siviilisektorilla, joista jälkimmäisen tarpeen Aasian tsunamikatastrofi osoitti erityisen ajankohtaiseksi.

Suomen ulkopoliittinen linja on EU-yhteistyö

Turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn aikana eduskunnassa oli yli puoluerajojen kansanedustajia, jotka olivat sitä mieltä, että termi ”sotilaallinen liittoutumattomuus” on menettänyt merkityksensä Suomen ulkopoliittisen linjan kiteytyksenä.

Toisaalta tiukasti tulkiten ei ole perusteita väittää linjasta muutakaan, sillä Suomi ei ole sotilasliiton jäsen.

Kovin suurta kinaa aiheesta tuskin saadaan aikaiseksi, jos pitäydytään juridiikassa. Parasta olisikin siirtyä kuvaamaan Suomen linjaa sitoutumiseksi EU-yhteistyöhön.

Mihin suomalainen Nato-keskustelu sitten etenee?

Dosentti Jukka Tarkan rusikoitua maamme ulkopoliittista johtoa – lähinnä presidentti Tarja Halosta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa – nämä reagoivat kieltäytymällä keskustelemasta kritiikin kärjestä eli transatlanttisista suhteista.

En usko, kuten Tarkka, että Suomi joutuisi nykyisellä linjallaan ulkopoliittisiin vaikeuksiin.

Kylmän sodan jälkeen Neuvostoliiton luoma sotilaallinen uhka on vähentynyt ja muuttunut Venäjäksi, jonka demokratia- ja ihmisoikeuskehityksessä on ongelmia, mutta jonka aiheuttamat riskit Suomen vakaudelle liittyvät ensisijaisesti ympäristö- ja terveysasioihin.

Nato on väistämättä unionin liittolainen

Euroopan unionista on tullut Suomelle keskeinen organisaatio myös ulkopolitiikassa. Suomi osallistuu EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten muotoiluun, ja unionin toimintakyvyn turvaaminen on myös Suomen etu.

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden perusteita on tarkasteltava EU:n kehitystä vasten.

Koska perustuslaillinen sopimus johtaa EU-kriisinhallintaa itsenäisempään suuntaan, sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen ei tee Nato-jäsenyydestä Suomelle välttämätöntä.

On kuitenkin selvää, että Nato on keskeinen unionin liittolainen sotilaallisessa kriisinhallinnassa, mitä vahvistavat niin sanotut Berlin+ -järjestelyt Naton voimavarojen myöntämisestä unionin käyttöön.

Kiristyneitä välejä yritetään lämmittää

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteet näyttäisivät olevan tiivistymässä viime vuosien karikoista huolimatta. Suurin osa EU-kansalaisista ei hyväksynyt Irakin sotaa. EU on ajanut Kioton ilmastosopimusta ja kansainvälistä rikostuomioistuinta, joihin Yhdysvallat on suhtautunut kielteisesti.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen mielipide-eroja ei ole syytä kaunistella. Toisaalta on selvää, että esimerkiksi Lähi-idän rauhanprosessi tarvitsee onnistuakseen sekä EU:n että Yhdysvaltojen tuen.

Nähtäväksi jää, vahvistuvatko Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välit lähinnä huippukokouksissa ja kahdenvälisissä neuvotteluissa – vai onko Natolla merkitystä tässä kehityksessä.

Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin Euroopan-vierailu oli hyvän tahdon ele, jonka pitkäaikaisempaa merkitystä on toistaiseksi vaikeaa arvioida.

Näin ollen Euroopan unionin ja Naton suhteet voivat toisaalta tiivistyä transatlanttisten suhteiden parantuessa – ja toisaalta unionin tehokkaampi ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa vähentää pysyvämminkin Naton merkitystä EU-näkökulmasta.

EU ja Yhdysvallat myös ilmastoyhteistyöhön

Euroopan unionin pitäisi hyödyntää neuvotteluyhteyden lämpenemistä Yhdysvaltoihin myös ilmastopolitiikassa.

Ensi vaihe transatlanttisessa ilmastopoliittisessa yhteistyössä voisi olla tutkimusohjelmien käynnistäminen ilmastonmuutoksesta, energiansäästöstä ja uusiutuvista energiamuodoista. Unionin sisäisen päästökauppamekanismin kehittäminen mallikelpoiseksi on tärkeä osa kampanjointia Kioton jatkoneuvottelujen puolesta.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavat tekijät muuttuvat koko ajan.

Ulkopoliittisen johdon keskustelukyvyttömyys voi olla jopa turvallisuuspoliittinen uhka, jos se johtaa puutteelliseen ymmärrykseen ympäristön muutoksista.

Myös vihreiden on syytä miettiä omaa kantaansa transatlanttisten suhteiden kehittämiseen, sillä riippumatta Suomen vihreiden mielipiteistä Bush on valittu Yhdysvaltojen presidentiksi vuoteen 2008 asti.

Ulla Anttila
kansanedustaja (vihr.)

Opintolainan verovähennys on bonusta menestyjille

Hallitus esittää opintolainan verovähennystä tavoiteajassa valmistuville opiskelijoille. Esityksen mukaan tavoitteena on parantaa opintotuen riittävyyttä ja kannustaa nopeaan opiskeluun. Todellisuudessa näennäinen toimenpide jää kauas tavoitteistaan.

Opintolainavähennys johtaisi eriarvoistumiseen ja koulutuksen periytyvyyden kasvuun. Vähennys on tulonsiirtoa hyväosaisille opiskelijoille, jotka voivat opiskella nopeasti ja päätyvät hyväpalkkaisiin töihin heti valmistumisensa jälkeen. Ne, joilla on vaikeuksia opiskelujen etenemisen ja toimeentulon kanssa eli jotka kipeimmin tarvitsisivat lisätukea, jäävät etuuden ulkopuolelle.

Kelan Opiskelijatutkimuksen mukaan tärkeä syy opiskelijoiden työssäkäyntiin on halu välttää lainaa. Ei ole realistista kuvitella, että epämääräinen ja epävarma subventio nostaisi merkittävästi halua rahoittaa perustoimeentuloa lainarahalla. Opintotuen kehittäminen lainapainotteiseksi saattaakin lisätä työssäkäyntiä.

Hallituksen esityksen mukainen opintotuen ”kehittäminen” ei tarkoita vain kivaa bonusta opinnoissaan onnistuville. Resurssit ovat rajallisia, joten vähennys estäisi opintotuen kehittämisen toimivaksi ja tasa-arvoiseksi lähitulevaisuudessa.

Esitystä ovat kritisoineet opiskelijat, yliopistot ja virkamiehet. On aika miettiä, kannattaako hyväksyä työläs järjestelmä, jonka hyödyt tulevat mitä todennäköisimmin olemaan mitättömät.

Liisa Selvenius
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.