Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Elämää vuonna 2050

Osmo Soininvaara

Mihin unohtui kohtuuden ihanne?

Yhdistyneet kansakunnat ennustaa, että vuonna 2050 maailmassa on 9,5 miljardia ihmistä. Tuon määrän pitäisi tuottaa alle puolet nykyisistä hiilidioksidipäästöistä. Onko vuoden 2050 maailmassa sijaa vauraudelle, tyytyväisyydelle ja tasa-arvolle, vai ajaudutaanko raakaan taistoon hupenevasta elintilasta?

Onnelalle ei ole kestäviä edellytyksiä, ellei väestönkasvua saada joskus pysähtymään. Nykyiseen teollisuusmaiden kertakäyttökulttuuriin ei luonnonvarojen rajallisuus anna mahdollisuuksia. Elintasomme ei romahda, jos siirrymme hyvälaatuisiin ja pitkäkestoisiin tavaroihin kertakäyttökrääsän sijaan. Työllisyydelle sillä kyllä on merkitystä.

Teollinen infrastruktuuri on rakennettava lähes kokonaan uusiksi, koska vanha perustuu leväperäiselle energian käytölle. Suomessa esimerkiksi paperiteollisuuden on palattava vähän energiaa vaativiin paperilaatuihin. Rakentamisessa puu syrjäyttää betonin. Kaikki uusiksi 45 vuodessa ei ole kohtuuton tavoite. Montako vuoden 1960 tehdasta nytkään on käytössä?

Suomalainen ajaa autolla keskimäärin 26 kilometriä päivässä. Se on liikaa, vaikka autoissa siirryttäisiin biopolttoaineisiin. Ei biopolttoaineita rajattomasti riitä. Yhdyskuntarakenteelle tämä on haaste. Kaupunkeja hajottava muutto kehyskuntiin on virhe. Kaupungeissa pitäisi pärjätä fillarilla ja kävellen – ja tarvittaessa joukkoliikenteellä.

Isojaon hajottamat maalaiskylät pitäisi pikkuhiljaa koota uudestaan ja palauttaa kaupat kyliin, jotta ostosreissuja olisi vähemmän. Energiaviljely tuo sinänsä työtä maaseudulle. Kylmässä ilmastossa eivät asunnot voi olla kovin suuria.

Suihkukoneiden aikakausi jää lyhyeksi. Sinä aikana Suomessa pitäisi saada rataverkko kuntoon.

Maailmassa tarvitaan kohtuullista yhteiskunnallista järjestystä, jotta 9,5 miljardia ihmistä pystyy elämään sovussa ja säästeliäästi ja yhteistä etua kunnioittaen. Fasistista kurinpitoa ei tarvita, pohjoismainen meininki riittää – tai singaporelainen, jotta emme vetäisi liikaa kotiin päin.

Miten käy työllisyyden, kun tuotanto ei saisi kasvaa? Teknologian nimittäin soisi yhä parantuvan. Teollisten työpaikkojen käy huonosti, mutta erilaiset korjauspajat toivottavasti palaavat takaisin, kun rikki mennyt kannattaa taas korjata. Väestön kasvun pysähtyminen merkitsee koko maailmassa väestön vanhenemista ja huoltosuhteen heikkenemistä, joten työikäisten ei tarvitse vain pyöritellä peukaloitaan.

Vapaa-aikaa voi silti olla olennaisesti nykyistä enemmän – varsinkin jos kehitysmaiden miljardit asukkaat saadaan piilotyöttömyydestä organisoituneen työllisyyden piiriin. Jos kohtuus taas opitaan, elämä voi olla kiireetöntä, riittävän vaurasta ja onnellista.

Kristinusko saarnasi aiemmin kohtuullisuuden puolesta ja mammonan palvontaa vastaan. Tämän kristitty maailma on ajat sitten unohtanut, mutta palauttaisiko tutustuminen islamilaisuuteen historiallisen muistimme? o