Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Ylivelkaantuneille vain vähän lohtua

Johannes Urpelainen

G7-kokouksen esitys ei riitä ratkaisemaan kehitysmaiden velkakriisiä.

Rikkaiden teollisuusmaiden G7-ryhmän valtiovarainministerit ja keskuspankkien johtajat kokoontuivat helmikuun alussa Lontooseen. Tapaamisen julkilausumassa maat totesivat ensimmäistä kertaa, että pahasti velkaantuneiden köyhien maiden monenkeskiset velat on mitätöitävä täysin.

Tämä on hyvä alku, mutta velka-kriisin ratkaiseminen vaatii paljon enemmän.

Velkakriisin suuruudesta kertoo se, että esimerkiksi Afrikan köyhimmät maat maksavat vuosittain pääasiassa teollisuusmaihin 15 miljardia dollaria velanhoitokuluina. Tuolla summalla saataisiin pysäytettyä miljoonia ihmisiä vuodessa tappavan aidsin leviäminen.

Vapautuvat varat kansan hyväksi

Velkahelpotuksista on todellista hyötyä köyhille, sillä tähän mennessä velkojen mitätöinnin kautta vapautuneet varat eivät ole tutkimusten mukaan menneet aseostoihin tai eliitin kerskakulutukseen. Tärkeimmät menoerät ovat sen sijaan olleet terveydenhuolto ja koulutus.

Huomattava osa velkojen mitätöinnin ansiosta vapautuneista varoista on käytetty myös aidsin torjumiseen ja vesihuoltoon.

G7-maat puhuvat vain monenkeskisestä velasta. Tämä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, myöntämä velka onkin tärkein osa köyhien maiden velkataakasta, mutta myös valtioiden ja yksityisen sektorin myöntämät lainat tulisi mitätöidä.

Jos G7-maat aikovat pitää lupauksensa YK:n vuosituhattavoitteisiin sitoutumisesta, niiden on Jubilee Researchin tekemän tutkimuksen mukaan mitätöitävä köyhimpien kehitysmaiden velat kokonaan ja lisättävä näille maille suunnattua kehitysapua huomattavasti. Pelkkä monenkeskisten velkojen mitätöinti ei siis riitä.

Kaikki köyhät mukaan

G7-maiden ehdotus sulkee myös monta hyvin köyhää maata pois. Julkilausuman mukaan vain pahasti velkaantuneille, köyhille maille tarkoitettuun HIPC-ohjelmaan aikoinaan hyväksytyt maat voivat saada monenkeskiset velkansa mitätöidyksi. Tällöin ainakin kymmenen pahasti velkaantunutta, köyhää maata jäisi velkahelpotuksen ulkopuolelle.

HIPC-maidenkin velat mitätöidään vain, jos ne täyttävät tapauskohtaisesti päätettävät ehdot. Velkahelpotuksille ei myöskään määritetä aikataulua.

Velkojen mitätöintiin ei tulisi liittää tiukkoja taloudellisia ehtoja. IMF:n ja Maailmanpankin kehitysmaissa toteuttamat rakennesopeutusohjelmat antavat surullisen kuvan siitä, millaista vahinkoa ylhäältä päin määrätyt, kyseenalaiseen talousoppiin perustuvat säästökuurit voivat yhteiskunnassa saada aikaan.

Kultavarasto myyntiin

Taloudellisesti tehokas ja oikeudenmukainen tapa rahoittaa velkahelpotukset on IMF:n valtavan, alihinnoitellun kultavaraston myynti. Nykyisellä korkealla markkinahinnalla kultavaraston myynti tuottaisi reilusti yli 30 miljardia dollaria, mikä riittäisi HIPC-maiden monenkeskisten velkojen mitätöintiin.

Vakailla kultamarkkinoilla kohtuullinen tarjonnan lisäys ei aiheuttaisi häiriöitä, vaikka ehdotusta vastustaneet Yhdysvaltain ja Kanadan hallinnot näin väittävät. Jos kullan hinta laskisikin vähän, siitä syntyvä kustannus kultaa tuottaville kehitysmaille olisi mitätön verrattuna velkojen mitätöinnistä vapautuviin varoihin.

Kehitysavun kustannuksella?

On huolestuttavaa, että Yhdysvallat vastustaa myös Britannian ehdotusta uuden kansainvälisen rahaston luomiseksi. Rahasto kaksinkertaistaisi köyhimmille maille suunnatun kehitysavun eli nostaisi sen sataan miljardiin dollariin.

Yllättävää vastustus ei kuitenkaan ole, sillä Yhdysvaltojen hallinto on aiemmin ehdottanut velkojen mitätöintiä kehitysavun kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että muut köyhät maat maksaisivat velkahelpotuksen rikkaiden teollisuusmaiden sijaan.

Velkatuomioistuinta tarvitaan

Teollisuusmaiden sisällä ihmisiä ja julkisyhteisöjä suojaa laki. Kehitysmaat sen sijaan voidaan velkoa puille paljaille, vaikka velanhoito vaarantaisi niiden mahdollisuudet selvitä perustehtävistään, kuten kansalaistensa terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimisesta.

G7-kokouksessa ei silti ehdotettu demokraattista ja puolueetonta velkatuomioistuinta, joka päättäisi, milloin jonkin maan velat tulee mitätöidä. Ainoastaan tämä järjestely voi tuoda kestävän ratkaisun kehitysmaiden velkakriisiin. o

Johannes Urpelainen on Suomen Attacin velkakampanjan vetäjä.