Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Raimo Sailas hallitukseen

Niemeläinen

Luin keskiviikon lehdestä, että valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) oli jälleen esittänyt yhden ulkoparlamentaarisista jyrähdyksistään. Kirkon talousfoorumissa valtiosihteeri oli soittanut tutuksi käynyttä hätäkelloaan väestön vanhenemisesta, huoltosuhteen heikkenemisestä, työllisyysasteen kestämättömyydestä, heinäsirkkaparvista ja maksankarvaisista pilvistä taivaanrannassa.

Sailaksen mukaan tarvitaan kriisi, ennen kuin radikaaleja päätöksiä kyetään tekemään. Esimerkiksi kouluja ei uskalleta lopettaa, vaikka lasten määrä on kovaa kyytiä vähenemässä, ja niin edelleen.

Kannattaa heti alkuun tähdentää, etten ole Sailaksen kanssa ollenkaan eri mieltä. Siitä ei kenkä purista. Sailas on käsittääkseni täsmälleen oikeassa siinä, että tällä menolla julkisen talouden yhtälö ei yksinkertaisesti täsmää.

Valtiosihteerin alustuksia silloin tällöin kuultuani pidän häntä erittäin pätevänä ja vakuuttavana asiantuntijana, jonka argumentteihin en ole useinkaan löytänyt vastaan panemista.

Ihmettelen vain Sailaksen roolia tasavallassamme. Ei voi olla sattumaa, että Sailas näyttelee tätä pahan poliisin roolia hallituskokoonpanosta riippumatta vuodesta ja itse asiassa vuosikymmenestä toiseen.

Muistan elävästi ison polemiikin nostaneen ”Sailaksen listan” Ahon hallituksen ajoilta vuonna 1991, kun laman vaikutukset alkoivat purra kansantalouteen. Siitä on kohta viisitoista vuotta, ja sama saarna jatkuu yhä.

Virkamies Sailas sanoo ääneen asiat, joita poliittinen hallitus ei uskalla sanoa äänestäjien tuomion pelossa. Pidän selvänä, että Sailaksella ja hallituksella on tässä ennalta sovittu työnjako. Muutenhan ei voisi olla mitenkään mahdollista, että virkamies – ja vielä toista päähallituspuoluetta edustava virkamies – kritisoi alituiseen hallitusta saamattomuudesta ja kriisitietoisuuden puutteesta. Tavallisesti tällainen motkotus kuuluu opposition tehtäviin.

Kunnallishallinnossa olisi kuulumatonta, jos esimerkiksi rahoitusjohtaja arvostelisi julkisesti omaa kaupunginhallitustaan huonosta politiikasta tai päätöksentekokyvyn puutteesta. Hänelle osoitettaisiin tavattoman äkkiä, kuka on isäntä talossa. Valtakunnanpolitiikassa kulttuuri näyttää olevan toisenlainen.

Tilanne ei ole kansanvallan kannalta terve. Voi olla, että jotakin on mennyt korvieni ohi, mutta en ole kuullut kenenkään poliittisesti merkittävän tahon varsinaisesti kiistäneen Sailaksen analyysiä julkisen talouden tilasta saati sitten esittäneen omaa vaihtoehtoista ennustettaan. Antaako hallitus harkitusti politiikastaan kuvan, joka ei vastaa sen todellista tavoitetta?

Kahden vuoden takaiset eduskuntavaalit olivat malliesimerkki tästä ristiriidasta. On vielä hyvässä muistissa, kuinka keskusta ja sosiaalidemokraatit sanoutuivat vaalikampanjoissaan kovalla paatoksella irti kaikkinaisista veronkevennyksistä, mutta alkoivat välittömästi toteuttaa niitä heti hallituksen muodostettuaan. Sailas sen sijaan oli vaatinut veronkevennyksiä jo pitkään.

Olisi jotenkin reilumpaa, että Sailas otettaisiin avoimesti mukaan hallitukseen – jos ei nyt suorastaan valtiovarainministeriksi, niin ainakin jonkinlaiseksi kansliavisiiriksi. Silloin hänen madonlukunsa olisivat selkeästi osa hallituksen politiikkaa, tai ainakin hallituksen olisi pakko ottaa niihin kantaa. Ellei näin menetellä, parlamentarismin nimissä pääministerin pitäisi komentaa vaaleilla valitsematonta virkamiestä pitämään pienempää suuta tai ainakin avaamaan sen pelkästään yksityishenkilönä.

Sailaksen määrittelemätön rooli sopii tietenkin mainiosti järjestelmään, jossa eduskunnan puhemiehenä toimii toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja, jossa ulkopolitiikan johto on milloin kenenkin vastuulla ja jossa kansalta ei katsota tarpeelliseksi kysyä näkemystä valtioliiton perustuslakiluonnoksesta.

Ehkä pitää ajatella, että suomalaisella demokratialla on kerta kaikkiaan omat erityispiirteensä, joita kansalaisten pitää yrittää ymmärtää. Mutta nämä erityispiirteet ikävä kyllä peittävät poliittisen vastuun paksuun sumuun, jonka läpi kansalaisten on kovin vaikea seurata valitsemiensa päättäjien edesottamuksia. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.