Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Pyhät puolustusopit

Jyrki Räikkä

Yleinen asevelvollisuus oli voimissaan aikana, jolloin eurooppalaiset kansallisvaltiot varautuivat käymään laajoihin maahyökkäyksiin ja aluevaltauksiin perustuvia sotia toisiaan vastaan. Sotilasstrategian, aseteknologian ja kansainvälisen politiikan mullistusten vuoksi yhä useammat Euroopan maat ovat kuitenkin luopumassa asevelvollisuudesta. Merkittävimmät poikkeukset ovat Kreikka, Turkki ja Suomi.

Kreikka ja Turkki ovat menneiltä vuosisadoilta kumpuavien ristiriitojen ja aluekiistojen repimiä naapureita, joissa armeijalla on sisäpoliittisestikin keskeinen rooli – sotilasvallankaappaukset kuuluvat kummankin maan lähihistoriaan. Kari Laitisen ja Arto Nokkalan tuoreesta tutkimuksesta Suomalaisen asevelvollisuuden kaari ja haasteet käy ilmi, että historialliset syyt ja geopoliittinen muisti selittävät myös Suomen takertumista asevelvollisuusarmeijaan. Maanpuolustuksen periaatteiden ajanmukaistaminen on vaikeaa, koska asevelvollisuudesta on rakentunut kansallista identiteettiä pönkittävä myytti.

Suomessa asevelvollisuus onkin pikemminkin kansalaiskasvatuksen väline kuin tarkoituksenmukaisin tapa taata rajojen koskemattomuus. Vaikka asevelvollisuus ja alueellinen puolustus eivät vastaa nykyisiin sotilasstrategisiin tarpeisiin, niihin tukeutumalla pyritään luomaan yhteiskuntaluokkien rajat ylittävää yhteenkuuluvuutta, kansallishenkeä ja uhrimieltä. Maanpuolustushengen palvonnasta on kehittynyt kansalaisuskonto, jota vaalitaan vannomalla asevelvollisuuden ja aluepuolustuksen nimeen.

Tämäkin uskonto tarvitsee paholaisensa, vihollisen. Suomalaisten ikiaikainen vihollinen on Venäjä. Itärajan takaa tulevan hyökkäyksen torjuminen on asevelvollisuusarmeijan perusta, ”pyhä tehtävä”. Opin perustana olevasta viholliskuvasta on vaikea luopua, vaikka se ei enää vastaisi todellisuutta. Itänaapuri on rapautumisestaan huolimatta edelleen suurvalta ja sotilaallinen mahti, mutta se ei ole EU-Suomelle entisen kaltainen turvallisuusuhka.

Asevelvollisuudesta ja maanpuolustushengestä ammentava suomalaisuus on pyrkinyt sulkemaan kaikki suomalaiset sisäänsä, jotta se voi tarvittaessa sulkea muut ulos. Kansainvälisten yhteyksien tiivistyessä ja kansallisvaltioiden rajojen madaltuessa tällainen poissulkemiseen ja ulkoisen uhan väkivaltaiseen torjuntavalmiuteen vahvasti nojaava identiteetti muuttuu yhä ongelmallisemmaksi.

Asevelvollisuus on niin vakiintunut osa suomalaista yhteiskuntaa, koska se on niin vakiintunut osa suomalaista yhteiskuntaa. Kehäpäätelmästä ei ole nopeaa ulospääsyä, mutta varusmiespalvelusta kannattaisi vähitellen kehittää vapaaehtoisuuden suuntaan. Armeijallekin olisi eduksi, jos se voisi varautua uusiin uhkakuviin sen sijaan, että se tuhlaa voimavarojaan kouluttamalla massoja viime vuosisadan sotiin.

Turistit hyväntekijöinä

Onko eettistä lähteä lomalle luonnontuhosta kärsineisiin Aasian maihin? Se on jokaisen matkailijan ja hänen omantuntonsa välinen asia. Joka tapauksessa tällaiselta matkailulta kannattaa riisua sädekehä.

Matkatoimistoväki on toitottanut, että parasta apua tuhoa kärsineille turistialueille on matkailun elpyminen. Eräs iltapäivälehden kolumnisti markkinoi jopa Thaimaan golfmatkailua keinona estää caddiena työskentelevien naisten liukuminen prostituutiobisnekseen.

Lomamatkailuun motivoivat itsekkäät syyt, ei hyväntekeväisyys. Lisäksi on muistettava, että turismin ekologinen tase on esimerkiksi Thaimaan rantakohteissa erittäin huono.

Paikallisten auttamiseen vetoava matkailija on tekopyhä teeskentelijä. Jos katastrofin aiheuttamaa tuskaa haluaa todella lievittää, oikea tapa on tehdä rahalahjoitus avustustyötä tekevälle järjestölle. o