Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Kirjeet

Maailmassa on jatkuva suurkatastrofi

Selviytymistarinat ovat nyt muodissa. Tässä kaksi: 50 miljoonan asukkaan Myanmar Intian kyljessä selvisi vähemmillä uhreilla kuin Afrikan itärannikon Somalia? USA:n Diego Garcian laivastotukikohta keskellä Intian valtamerta selvisi hyvin vähillä vaurioilla.

Intian valtameren tsunami oli yksittäisenä onnettomuutena hirvittävä ja on saanut solidaarisuuden heräämään. Täytyy kuitenkin muistaa, missä mennään. Miljardi ihmistä elää kroonisessa nälässä ja satatuhatta lasta kuolee aliravitsemukseen joka viikko, vaikka ravintoa tuotetaan riittävästi jokaiselle. 11 miljoonaa alle 5-vuotiasta kuolee vuosittain sairauksiin, jotka pystyttäisiin helposti parantamaan.Yksinkertaisesti: 60000–100000 ihmistä kuolee joka päivä köyhyyteen.

Lähes 60 maassa on meneillään aseellinen konflikti. Uhreista 90 prosenttia on siviilejä. Irakin miehityksessä arvioidaan kuolleen 100000 ihmistä. Talouspakotteet tappoivat puolesta miljoonasta miljoonaan alle 16-vuotiasta lasta. Bamin maanjäristyksen, Bangladeshin tulvien ja hurrikaani Mitchin tuhojen uhrit odottavat edelleen apua.

Ero on, että Aasiassa oli uhreina mainittava joukko länsimaisia turisteja. Pakko on kysyä, määritetäänkö ihmisarvo rodun, kansallisuuden tai lompakon paksuuden mukaan.

Vaikka on tärkeää auttaa maanjäristyksen ja tsunamin uhreja, yhtä tärkeää on ymmärtää, että olemme keskellä suurta katastrofia, joka on itse aiheutettu. Suomen kehitysapu on kaukana YK:n tavoitteesta.

Ihmisten toimintaa ei voi syyttää maanjäristyksistä, mutta kuten Kirkkojen Maailmanneuvoston pääsihteeri Sam Cobia sanoo, tämä on varoitus siitä, mitä ilmastonmuutos voi aiheuttaa. Yhdysvallat kieltäytyy allekirjoittamasta Kioton sopimusta sanoen sen haittaavan talouskasvua. Suomi rimpuilee pienentääkseen osuuttaan ilmastotalkoissa samoin perustein. WHO arvioi ilmastonmuutoksen tappavan jo vuosittain 150000 ihmistä, pääasiassa kehitysmaissa.

Ne selviytymistarinat: Myanmarin alhaiset luvut johtuvat umpimielisestä hallinnosta, joka ei puhu ikävistä asioista. Diego Garcian pelasti se, että Yhdysvallat tiesi tsunamista heti kun se lähti liikkeelle – unohti vain (Indonesian virkamiehille mennyttä sähköpostiviestiä lukuun ottamatta) varoittaa alueen valtioita.

Tapio Solala
Pori

Vihreille olisi tilausta maaseudullakin

Siinä, että vihreiden kannatus on suurinta kasvukeskuksissa, ei ole mitään hävettävää (Osmo Soininvaaran haastattelu, VL 17.12.2004), mutta viesti on selkeä: vihreiden tulee entistä enemmän panostaa maaseutupolitiikan kehittämiseen. Kuten Tarja Cronberg toteaa kolumnissaan samassa lehdessä, vihreille on tilausta koko maassa, kun uskalletaan mennä kaupungeista kylille.

Suomi on jakautumassa liian monen hyvinvoinnin osatekijän suhteen kahtia. Muuttotappioalueilla väestörakenne vinoutuu – nuoret ja naiset muuttavat pois. Kasvukeskusten ja niiden läheisen maaseudun palvelutarjonta ruuhkautuu. Syrjäseutujen ihmiset ovat vaarassa jäädä vähimmilleen karsittujen palvelujen varaan tai kokonaan ilman.

Suomen suuren ja harvaan asutun maaseudun takia meidän tulee erityisesti kehittää maaseudun oloihin purevaa politiikkaa, joka ottaa huomioon kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutuksen tarjoamat mahdollisuudet, esimerkiksi paikallisten lähiruokatalouksien kehittämisen.

Maaseudun elinkeinoja tulee monipuolistaa. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen on tärkeää, mutta vihreille riittää tekemistä myös esimerkiksi luonnontuotealan ja maaseutumatkailun kehittämisessä sekä luonnon- ja maisemanhoidon organisoimisessa.

Maatalouspolitiikan uudistamiseen on uskallettava ottaa kantaa. Ensi eduskuntavaalien alla tukipolitiikan muutokset nostetaan tapetille. Silloin vihreillä tulee viimeistään olla kanta ja tarjolla vaihtoehtoja.

Luomutuotannon kehittäminen on tärkeää, mutta keskeistä on tavanomaisen maataloustuotannon muuttaminen ympäristöystävällisemmäksi ja eläinten hyvinvointia edistäväksi. Maatalouden monivaikutteisuudelle on annettava konkreettista sisältöä: miten arvotetaan elintarviketurvallisuutta, maatalou-den ylläpitämää luonnon monimuo-toisuutta ja maisemaa ja sitä, mitä maatalous tuo maaseudun asujille.

Tarja Haaranen
Nurmijärvi

Tupojärjestelmä marginalisoi joustajat

Tulopoliittinen näytelmä on viety läpi ilman suurempia yllätyksiä. Yllättävää ei ole sekään, ettei tupo sisällä parannuksia joustavissa ja epävarmoissa työsuhteissa työskentelevien tai työttömien tilanteeseen.

Tupojärjestelmässä edustettuna ovat työnantajien ja ammattiliittojen suuret keskusjärjestöt sekä hallitus. Kukaan ei edusta pätkätyöläisiä, työttömiä eikä opiskelijoita. Tälle osalle työvoimaa, jonka joustavuuteen talous yhä enemmän nojaa, ei ole tarjolla kuin maksajan rooli.

Tämänkertainen tupo on jatkoa maltillisten palkkaratkaisujen linjalle, jota on tuettu tuntuvilla veronalennuksilla. Nyt veroja on päätetty alentaa niin paljon, että Raimo Sailastakin jo hirvittää. Valtiosihteerin mukaan (HS 20.12.) politiikkaa selittää, että veroalen vastustajat saadaan myönteisiksi tupolla.

Kunnon palkankorotukset olisivat olleet keino jakaa hyvinvointia yrityksiltä yhteiskunnalle. Veroale on keino laittaa yhteiskunta itse maksamaan ”palkankorotukset”.

Pienituloiset, kuten pätkätyöläiset ja työttömät, eivät juuri veronalennuksista hyödy. Silti he maksavat niiden seurauksista, esimerkiksi julkisten hyvinvointipalvelujen heikkenemisenä, korotettuina palvelumaksuina ja kunnallisveroina.

Kun tupo marginalisoi merkittävän osan nykytaloudelle tärkeästä työvoimasta eikä näy soveltuvan hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakamiseen, täytyy ihmetellä, mikä sitä pitää elossa. Onko se palkkatyöyhteiskunnan jäänne, jota ylläpidetään vain ideologisen arvon vuoksi?

Riku Paanala
Helsinki

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.