Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Häpeätahra suojakilpenä

Jyrki Räikkä

Aasian maanjäristyksen ja sen aiheuttamien hyökyaaltojen tuhot ovat käsittämättömiä. Tieto katastrofin laajuudesta on hiipinyt yleiseen tietoisuuteen vähitellen. Vielä tsunamin uhrien todellisen määrän paljastuttuakin on vaikea ymmärtää, kuinka paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä abstrakteiksi jäävien lukujen taakse kätkeytyy.

Valtava enemmistö hyökyaallon uhreista on Aasian maiden asukkaita, mutta tuhannet hyökyaallon alle jääneet turistit ovat tehneet tragediasta käsin kosketeltavan myös länsimaissa. Surua ei voi jakaa osiin: suomalaisten – saati sukulaisten, ystävien, työtovereiden tai tuttavien – kohtalon vuoksi tunnettu järkytys ei mitätöi sympatiaa kovia kokenutta paikallista väestöä kohtaan, eikä aasialaisuhrien tuskassa myötäeläminen turruta suomalaismatkailijoiden ja heidän omaistensa hädälle.

Katastrofista elossa selvinneiden päällimmäiset tarpeet ovat silti kovin erilaisia vauraissa hyvinvointiyhteiskunnissa ja kehitysmaiden todellisuudessa. Onnettomuuden koskettamat länsimaalaiset tarvitsevat ennen kaikkea henkistä tukea, luonnonkatastrofin kotikonnuillaan kokeneille aasialaisille ammattipsykologien kriisiapu on tavoittamatonta ylellisyyttä. Hyökyaalloista kärsineissä maissa tarvitaan välitöntä katastrofiapua, jolla taataan luonnonmullistuksessa terveytensä, kotinsa ja elantonsa menettäneiden henkiin jääminen.

Aasian hätä on havahduttanut suomalaiset, siitä todistavat ennätykselliset keräystuotot. Valtiovallan vastaantulo on sen sijaan ollut riittämätöntä. Suomi on toistaiseksi luvannut katastrofin uhreille 10 miljoonaa euroa. Ruotsin tuki on 55 miljoonaa, Tanskan 40 miljoonaa ja Norjan reilusti yli 100 miljoonaa euroa. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki perusteli avun pienuutta sillä, että Suomen kehitysyhteistyöbudjetti on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomen kehitysavun vähäisyys on häpeätahra, joka ei kelpaa suojakilveksi. Aasian hätäavulla ei toki pidä imeä budjetissa humanitaariseen apuun varattuja rahoja kuiviin heti vuoden alussa, mutta jos poliittista tahtoa on, budjettikehyksiä voidaan muuttaa. Hädän hetkellä riittämättömän avun antaja syyllistyy harkittuun heitteillejättöön.

Lehtomäen mukaan apua on harkittu kohdennettavaksi niille tahoille, jotka ovat auttaneet suomalaisia, esimerkiksi thaimaalaisille sairaaloille ja yksityishenkilöille. Kiitollisuudenvelat on toki maksettava – valtiovallankin on suomalaisten puolesta aiheellista kiittää thaimaalaisia avunantajia ja korvata avustamisesta koituneet kustannukset. Hätäapua ei kuitenkaan pidä kytkeä millään tavalla vastavuoroisuusperiaatteeseen, eivätkä kiitokseksi jaettavat avustukset ja kompensaatiot saa olla kansainvälisten järjestöjen kautta jaettavasta hätäavusta pois.

Suurimmat tuhot tsunami aiheutti Indonesiassa, Sri Lankassa ja Intiassa. Ne ovat selvästi köyhempiä maita kuin Aasian mittakaavassa verraten varakas Thaimaa. Thaimaassakin on alueita, jotka tarvitsevat jälleenrakennuksessa apua turistikohteita kipeämmin. Avustuspäätöksiä tehtäessä rajalliset voimavarat on kohdennettava mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Syyttely voi odottaa

Suomen hallitusta ja erityisesti ulkoministeriötä on syytetty jähmeästä ja hitaasta reagoinnista Aasian suomalaismatkailijoiden ja heidän omaistensa hätään. Syyllisten etsiminen on inhimillinen tapa reagoida järkytykseen, mutta väitteissä on varmasti myös perää.

Perusteellinen selvitys hallituksen toimista on tarpeen, ja sen valmistuttua on johtopäätösten aika. Juuri nyt tapaninpäivän viranomaistoiminnan edestakainen kelaaminen ei auta ketään. Kaikki tarmo kannattaa keskittää akuuttiin hätään, katastrofin ulkomaisten ja kotimaisten uhrien auttamiseen. Viivyttely maksaa ihmishenkiä. o