Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Venäjän-politiikka kateissa?

Pekka Haavisto

Kremlin valtiaat on sitoutettava demokratiaan ja kansainvälisiin pelisääntöihin.

Vuonna 2004 Euroopan poliittiset mannerlaatat olivat liikkeessä: kymmenen uutta jäsenmaata Euroopan unioniin, Turkin jäsenyysneuvottelut käyntiin ja Ukrainan uusintavaaleissa länsimyönteinen tulos.

Venäjälle vuosi ei ollut helppo. Beslanin koulukaappaus muistutti, ettei Tshetshenian sota ole ohi. Öljy-yhtiö Jukosin uuskansallistaminen pelottaa ulkomaisia sijoittajia. Ukrainassa Venäjä veikkasi väärää hevosta.

Suomikin on saanut Venäjän pahanolontunteesta osansa. Presidentti Vladimir Putinin EU-erityisedustaja Sergei Jastrzhembski liitti Suomen ”russofobisten” maiden joukkoon. Jastrzhembskin mukaan uudet EU-maat sekä Suomi ja Tanska luovat unionille ”kovaa” Venäjän-politiikkaa, joka näkyy Kaukasian, Moldovan, Valko-Venäjän ja Ukrainan konflikteihin otetuissa kannoissa.

Helsingin Venäjän-lähetystön kakkosmies Vjatsheslav Tutshin nyreksi, että Suomi ei kykene toimimaan sillanrakentajana Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Tutshinkaan ei varmaan puhunut omaan laskuunsa, vaan päästeli ulos venäläisen valtiojohdon höyryjä.

Lisäksi Venäjän parlamentin alahuone duuma arvosteli Suomea kaksinaamaisuudesta terrorismin vastaisessa taistelussa, kun suomalaisella palvelimella pidettiin tshetsheenisivustoa.

Eivät nämä mitään Mainilan laukauksia ole, mutta tussahduksia, jotka kannattaa panna merkille.

On Suomen etujen mukaista, että naapurimaa on vakaa, vauras ja demokraattinen. Vakaus ja ennustettavuus eivät yksin riitä – brezhnevi-läinen Neuvostoliittokin oli ennustettava ja vakaa, mutta se oli poliisivaltion vakautta.

Venäjän muutos raaka-aineiden tuottajasta kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tavaroiden ja palveluiden tuottajaksi on vasta alussa. Osa maan suurista öljytuloista on valunut ökyilyyn ja ulkomaille tehtyihin investointeihin, jotka eivät hyödytä Venäjän kansantaloutta.

Demokratian pitäisi taata, että valtiokoneisto on kansalaisten kontrollissa – eivät kansalaiset valtiokoneiston. Valitettavasti terrorismin vastaisen taistelun nimissä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja vapauksia kavennetaan myös Venäjällä. Presidenttikeskeisyys kasvaa.

Onko Suomella Venäjän-politiikkaa? Jos sellainen on, siitä on unohdettu kertoa. Venäjän vakautta lisää maan sitominen entistä voimakkaammin eurooppalaisiin instituutioihin, Euroopan unioniin ja Natoon. Jäsenyyttä ei tarvita, mutta liittolaissuhde tarvitaan.

Venäjän vaurautta lisäisivät ulkomaiset investoinnit ja ulkomainen tietotaito. Avainkysymys on Venäjälle tehtyjen investointien suojaaminen.Venäjän liittyminen kauppajärjestö WTO:hon toisi kaupan ja investointien globaalit pelisäännöt myös Venäjälle.

Vaikein asia on Venäjän demokratian tukeminen. Kriisialueillaan Venäjä tarvitsisi kansainvälistä asiantuntemusta – neuvottelijoita ja tarkkailijoita. Tshetshenian tilanne on niin tulehtunut, ettei sitä pystytä ratkaisemaan kotikonstein.

Viimeinen, muttei vähäisin asia on Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukeminen. Globalisaation hyvä puoli on kansalaisten suorien yhteyksien lisääntyminen yli rajojen. Tässä myös venäläisten kansalaisaktiivien on oltava mukana.

Suomen EU:ssa tekemä Pohjoinen ulottuvuus -aloite oli hyvä Venäjä-keskustelun pohja. Sitä ei nyt pitäisi hukata, vaan sen päälle voisi rakentaa aktiivisempaa Venäjän-politiikkaa. o