Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Kirjeet

Eläinoikeusliikkeessä voi toimia laillisesti

Pirita Juppi kirjoitti yliössään (VL 10.12.) väitöskirjansa pohjalta eläinoikeusliikkeestä, jonka hän sanoi ampaisseen yleisön tietoisuuteen turkisiskujen mukana 1995.

Juppi kritisoi mediaa siitä, että se on tuominnut ”eläinoikeusliikkeen” / ”eläinaktivistit” / ”iskujen tekijät” ja sulkenut heidät legitiimin yhteiskunnan ulkopuolelle. Ilmiö kyllä tapahtui, siitä olen samaa mieltä, mutta termeistä olen eri mieltä.

Kirjoituksessaan Juppi itse rajaa eläinoikeusliikkeen pelkästään iskujen tekijöihin. Eläinsuojeluliitto Animalia edisti jo kauan ennen turkisiskuja ja edistää edelleenkin eläinten oikeuksia – yhteiskunnallisin ja laillisin keinoin. Animalia on perustettu vuonna 1961, ja sääntöjemme mukaan toimimme edistääksemme eläinten oikeuksia.

Valitettavasti turkistarhaiskujen vuoksi ja haastateltujen aktivistien avulla mediassa syntyi käsitys, että eläinten oikeuksien edistäminen on iskujen tekemistä.

Olen samaa mieltä Jupin kirjoituksen johtopäätöksestä, että lehdistö on kärjistänyt konfliktia ja etäännyttänyt leirejä toisistaan. Tämä on johtanut siihen, että viime vuosikymmen on lähinnä keskusteltu kansalaistottelemattomuuden keinoista ja kahden vastakkaisen ääripään – iskujen tekijöiden ja turkistarhaajien – konfliktista. Aito keskustelu eläinten oikeuksista ja niiden huomioiminen yhteiskunnassamme on jäänyt hyvin vähäiseksi.

Animalia aikoo edelleenkin jatkaa aktiivista työtä sen eteen, että tämä keskustelu vihdoinkin pääsisi syventymään.

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Animalia

Petojen pelkoa on vaalittava

Tarja Cronberg totesi aivan oikein kolumnissaan (VL 17.12.), että turhan monet vihreässä liikkeessä ylenkatsovat syrjäseutujen asukkaiden luontosuhdetta. Tämä koskee etenkin petopolitiikkaa.

Kokemukseni mukaan useimmat paikalliset katsovat suurpetojen kuuluvan luontoon sen kiehtovana osana. Niistä ollaan ylpeitäkin kotiseutuhengessä, mutta vain, jos ne pysyvät erämaassa.

Suurpedot ovat aiheuttaneet syrjäseuduilla paljon tuhoa ihmisille. Isäni lapsuudessa karhut veivät heiltä useita lehmiä metsälaitumilta. Ei korven asukkaiden varovaisuus ole hysteerisyyttä, vaan historiallisen kokemuksen tulos. Suurpeto on aina suurpeto, vaikka ihmisiä normaalisti karttaakin.

Oman mökkimme läheisyydessä liikkuu karhuja, mistä olemme innoissamme – haluaisimme kovasti nähdä metsän kuninkaan luonnossa. Mutta asia on aivan toinen, jos ne ilmestyvät pihatunkiota kuopimaan. Erityisen ymmärrettävää pelko on silloin, kun asujaimistossa on pieniä lapsia.

On naurettavaa selittää isällisesti rajaseudun perheille, etteivät pedot ole tappaneet Suomessa kuin yhden ihmisen sadan vuoden aikana. Luontokappaleellakin voi heittää päästä, ja varsinkin nälkiintyneellä tai muuten häiriytyneellä. Yksikään terve ihminen ei ota pienintäkään riskiä etenkään lasten suhteen.

Intiassa suuret kissapedot ovat oppineet hakemaan yöllä slummeista ihmislihaa. Ei eläimillä ole mitään geeneihin koodattua ihmispelkoa – pelko on opittua käytöstä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisesti. Luonnossa sorsa kiertää ihmisen kaukaa, kaupungeissa sorsat näykkivät kesyynnyttyään kiukkuisesti ruokkijoidensa lahkeita makupalaa vaatien. Yhtä lailla suurpedot oppivat marssimaan vaikka ovesta sisään, jos kadottavat pelkonsa.

Siksi pelkoa tulee pitää yllä. Jos metsästyskiintiöt ovat täynnä, susia ja karhuja täytyy hätyytellä suolapatruunoilla tai muilla pelotteilla.

Suurpedot kuuluvat Suomeen, mutta niin ihmisetkin. Parempi molemmille, etteivät välit pääse liian läheisiksi.

Tällaisilla petopoliittisilla linjauksilla vihreät voittaisivat sydämiä puolelleen maaseudullakin. Eivät maalaiset luontoa vierasta, vaan mestaroivia metrovihreitä.

Heikki Ikonen
Tampere / Ilomantsi

Mihin valmiusjoukkoja todella tarvitaan?

Suomi valmistelee kovalla kiireellä kansainvälisiin tehtäviin nopeasti lähetettävissä olevia sotilasosastoja. Niille on kaavailtu ensisijaisesti rauhan turvaamiseen ja siihen pakottamiseen liittyviä tehtäviä.

Maailmaa on juuri kohdannut onnettomuus, jonka mittasuhteita on vaikea tajuta. Kuolleiden todellista lukumäärää ei ehkä koskaan saada selville. Miljoonat ovat menettäneet kotinsa ja toimeentulonsa. Valtaosa onnettomuuden uhreista on kotoisin poliittisesti epävakaista ja köyhistä maista. Heidän auttamisensa on lähitulevaisuuden suurin haaste inhimillisesti ja turvallisuuden kannalta.

Sotilailla on monia taitoja, joita katastrofialueella voitaisiin käyttää. Rauniot vaativat raivaamista, loukkaantuneet ensiapua ja turvallisuutta, väliaikaiset suojat pystyttämistä ja kunnossapitoa. On vaikea kuvitella tärkeämpää paikkaa valmiusjoukoille kuin kaakkoinen Aasia tällä hetkellä.

Miksi mitään ei tapahdu? EU:n, Naton ja YK:n joukot loistavat poissaolollaan.

Mika-Petri Lauronen
Tampere

Kirjoita Lankaan!

Voit myös lähettää tekstisi kirjeitse osoitteeseen Vihreä Lanka, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, faksata sen numeroon (09) 5860 4124, tai lähettää sen sähköpostitse osoitteeseen lanka@vihrealanka.fi

Varaamme oikeuden lyhentää tekstejä.