Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Menneen maailman pelote
Suomen turvallisuus ei ole jalkaväkimiinojen varassa.

Jyrki Räikkä

Suomi on valmistellut jalkaväkimiinoista luopumista vuodesta 1997 lähtien. Virallisena tavoitteena on ollut siitä saakka, että Suomi voisi liittyä henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja hävittää jalkaväkimiinansa vuoteen 2010 mennessä.
Tavoitteesta aletaan lipsua. Puolustusministeri Seppo Kääriäisen mielestä jalkaväkimiinoista luopuminen edellyttäisi miinojen korvaamista toisilla yhtä tehokkailla asejärjestelmillä. Korvaavien järjestelmien rakentaminen vaatisi ministerin mielestä puolustusmenojen huomattavaa nostoa lähivuosina.
Vuonna 1997 korvaavan järjestelmän hinnaksi arvioitiin 740-810 miljoonaa euroa. Miinakysymystä selvittänyt työryhmä laski tiistaina julkistetussa väliraportissaan kustannusarviota 184-597,5 miljoonaan euroon, mutta riuskaotteinen puolustuspoliittinen iltalypsykään ei tuota tiukoissa budjettiraameissa tuollaisia summia. Pelkkä jalkaväkimiinojen hävittäminen tulisi paljon halvemmaksi, ja 550000 euron hävittämiskustannukset tulevat joka tapauksessa eteen, kun miinat viimeistään 2020-luvulla poistetaan käytöstä.

Ottawan sopimuksen on ratifioinut 141 valtiota, joukossa kaikki nykyiset EU-maat Suomea lukuun ottamatta. Merkittävimmät sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneet maat ovat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina. Kansainvälistä vastuutaan välttelevien suurvaltojen seura ei mairittele, vaikka jotkut suomalaiset haikailevat samaan viiteryhmään myös ilmastopolitiikassa.
Vaikka Kääriäinen vähättelee sopimuksesta laistamisen haittoja, puolustusministeriön raportti erittelee niitä seikkaperäisesti. Suomen oppositioasenteen vuoksi EU ei voi toimia unionina miinakiellon puolesta, ja Suomen esimerkin pelätään houkuttelevan myös uusia EU-jäsenmaita jättäytymään Ottawan sopimuksen ulkopuolelle. Puola on jo ilmoittanut poikkeavansa ruodusta.
Kun Suomi ei ole valmis sitoutumaan omaa asearsenaaliaan kaventaviin kansainvälisiin sopimuksiin, maamme uskottavuus ydinkoekieltosopimusta tukevana ja esimerkiksi kansainvälisen asekaupan hillitsemistä ajavana maana kärsii, mikä saattaa heikentää kansainvälistä - myös Suomen - turvallisuutta.
Henkilömiinojen kehitystyö jatkuu niin kauan kuin niiden täyskieltoa ei ole saatettu voimaan. Siksi miinakiellon viivyttäminen saattaa tulevaisuudessa koitua myös suomalaisten sotilaiden kohtaloksi tulevissa kansainvälisessä kriisinhallintatehtävissä.

Vaikka vihollisen nimeä ei mielellään lausuta ääneen, suomalaisessa puolustusdoktriinissa jalkaväkimiinoja pidetään sotilaallisesti tarkoituksenmukaisena puolustuskeinona nimenomaan Venäjän vastaiselta rajalta lähtevää laajaa maahyökkäystä vastaan. Uhkakuvien, sodankäyntitapojen ja strategian kehityksen valossa voidaan kysyä, onko usko miinojen tehokkuuteen ja luottamus niiden jopa korvaamattomana pidettyyn psykologiseen pelotevaikutukseen enää ajan tasalla. Vetoaminen siihen, että miinat olivat käyttökelpoisia vielä Balkanin sodissa 1990-luvulla, ei oikein vakuuta.
Esimerkiksi EU-jäsenyys on ilman puolustusytimiäkin lisännyt Suomen turvallisuutta paljon enemmän kuin jalkaväkimiinojen hävittäminen sitä vähentäisi. Suomen kannattaisi kehittää täysipainoisesti kansainvälistä turvallisuutta unionin välityksellä, eikä se onnistu ilman Ottawan sopimukseen liittymistä.
Puolustusministeriön työryhmä arveli, että miinojen poistaminen ilman korvaavaa järjestelmää vaikuttaisi kielteisesti maanpuolustustahtoon, koska usko omien joukkojen suorituskykyyn horjuisi. Näinköhän? Puolustustahtoa saattaisi toisaalta nostaa ylpeys siitä, että isänmaa noudattaa tinkimättä kansainvälisen yhteisön moraalikoodia. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO