Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Ikkunat kiinni Eurooppaan

Jyrki Räikkä

Pääministeri Matti Vanhanen on joutunut löysien ja vetelien Eurooppa-puheidensa vuoksi sekä opposition että hallituskumppaniensa tulilinjalle, eikä syyttä. Kun Vanhanen esitteli viikko sitten Helsingin Sanomien linjahaastattelussa Eurooppa-politiikkaa käsitteleviä näkemyksiään, hänen flegmaattiset visionsa jäivät kunnallissarjan tupailtatuumailun asteelle. Haastattelussa häkellytti erityisesti se, että pääministeri - Suomen tärkein lähettiläs ja edunvalvoja Euroopan kentillä - perustaa EU-poliittisen ajattelunsa impivaaralaiselle pohdiskelulle "metsien ja järvien, valoisan ja pimeän keskellä elämisen" erityisluonteesta.
Vanhanen teki haastattelussaan varsin selväksi, että eurooppalainen identiteetti on hänelle vieras käsite. Keskeiseksi Euroopan unionin tehtäväksi hän määritteli taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamisen. Ellei EU tässä onnistu, unioni on hänen mukaansa "aika tarpeeton". Vanhasen olisi pitänyt tuoda mietteensä julki jo paljon ennen pääministeriaikaansa, viimeistään alkuvuodesta 2002, kun häntä oltiin valitsemassa Suomen edustajana EU-perustuslakia valmistelevan konventin jäseneksi. Telakalle juuttuneen perustuslain pohjana on nimenomaan ajatus yhteisestä eurooppalaisesta arvopohjasta ja sille rakentuvasta identiteetistä.

Eurooppa-politiikan johtajina Vanhasen ja ennen vaaleja hallitusta luotsanneen Paavo Lipposen välinen kontrasti on melkoinen, mutta vertailu ei toimi joka suhteessa Lipposen hyväksi. Kaikkiin ytimiin riskejä kaihtamatta pyrkivä Lipposen linja edustaa sekin melko epäanalyyttistä ja lyhytnäköistä politiikkaa, vaikka sen takana olisikin aito yleiseurooppalainen vakaumus.
Vanhasen perisynti ei ole varovaisuus, vaan näköalattomuus. Eurooppalaisen arvopohjan vähättely on itsessään arvovalinta, vaikka pääministeri mielellään pukee arvojensa ylle pragmaattisuuden kaavun.

Arki uuvuttaa, työ piristää

Elinkeinoelämän Valtuuskunta julkisti keskiviikkona raportin Kestääkö pää? Nuoret työelämän kynnyksellä. Raportin laatija Kirsi Piha väittää, etteivät akateemisesti koulutettujen nuorten yleistyneiden jaksamisongelmien syynä ole työelämän ylimitoitetut vaatimukset, vaan nuorten oman "lifestyle-projektin" ylläpitämisen aiheuttama "arkiuupumus". Taustalla Piha näkee nuorten ahneuden, narsismin ja epäterveen kunnianhimon - ja sen, että hyvinvointivaltio on opettanut nuoret karttamaan vastuuta omasta elämästään.

Johtopäätös ei ole yllättävä, kun ottaa huomioon raportin julkaisijan intressit ja sen kirjoittajan poliittisen taustan (kok.). Nuorten voi tosin olla vaikea sulattaa elämässään menestyneen, jo kolkyt ja risat -elämänvaiheessa kansanedustajan ja europarlamentaarikon urasta kyllikseen saaneen tv-julkimon moraalisaarnaa. Todellisuudesta vieraantunut on muun muassa Pihan väite, jonka mukaan sosiaaliturva antaa mahdollisuuden hakea töistä "kicksejä" pelkän elannon sijaan.
Ihan näin helpolla elinkeinoelämä ei pääse luikertelemaan vastuustaan. Kvartaalikapitalisimin ja kiristyvän globaalin kilpailun tehokkuusvaatimukset ovat muuttaneet työelämää selvästi entistä ankarammaksi, mikä heijastuu väistämättä myös yksityiselämän hyvinvointiin ja arvoihin. Jos uupumuksen alalajeja ryhdytään erittelemään, puhuttakoon myös yhteiskuntauupumuksesta.

Pihan kirjoituksen otsikko Aina nälkä ja koko ajan jano viittaa Sielun veljien vuonna 1984 levyttämään, yleistä nuoruuden levottomuutta ja elämänhalua tihkuvaan kappaleeseen. Nykyajan tunnariksi sopisi paremmin esimerkiksi CMX:n muutama kuukausi sitten julkaistun Aion-albumin raita Palvelemaan konetta. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO