Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Pikku-Ali on viaton, Iso-Ali kaikkea muuta

Islamilainen pehmoperheenisä pääsee televisioon harmittavan harvoin.

Arto Tuomola

Moni lukija muistaa varmasti 12-vuotiaan irakilaisen Ali-pojan, joka menetti yhdysvaltalaispommin harhaosumassa paitsi koko perheensä, molemmat kätensä. Olin järkyttynyt pojan kohtalosta: vastustin Irakin sotaa juuri väistämättömän siviilien kärsimyksen takia, vaikka ajatus Saddam Husseinista ja hänen pojistaan eroon pääsemisestä kieltämättä kutkutti. Mutta miten Ali-parka selviäisi köyhässä ja sekasortoisessa maassa, keskellä vielä käynnissä olevaa sotaa?
Sitten Intiasta ilmoittautui miljonääri, joka lupasi kustantaa Alille tarvittavat leikkaukset. Eikä tämä maailmanparantaja - ja siinä sivussa oman imagonsa kohentaja - tainnut jäädä ainoaksi. Alista oli tullut maailmanlaajuinen mediatapahtuma; hän oli saanut armon, hän oli median valittu. Aivan kuin Mosambikin tulvissa puussa synnyttänyt maalaisnainen keväällä 2000.

Lopulta yhdysvaltalainen sotilaskone lennätti Ali-pojan Kuwaitiin sairaalahoitoon, sieltä matka jatkui Englantiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Ali jatkaa koulutietään proteesien varassa kulkien.
Mutta kuinka monta muuta Ali-poikaa Irakiin jäi, kun edes sodassa kuolleiden siviilien määrästä ei ole yksimielisyyttä? Entä kuinka monta perheensä ja raajansa menettänyttä Ali-miestä Irakiin jäi kansainvälisten avustusjärjestöjen standardiavun piiriin, jauhosäkkiä ja ruokaöljypönikkää jonottamaan?

Lapsen kova kohtalo herättää tietenkin ihmisissä kaikkein voimakkaimmat empatian tunteet, sillä lapset ovat avuttomia, puolustuskyvyttömiä ja viattomia. Samalla tämä ajatus pitää kuitenkin vahvasti sisällään sen, etteivät aikuiset miehet ole "viattomia".
Miehet ovat huoripukkeja, vaimonhakkaajia, valmiina ryntäämään nyrkki pystyssä tai kivääriä heiluttaen tappeluun tai sotaan. Vähintäänkin he pettävät pikkujouluissa, öykkäröivät liikenteessä ja haukkuvat erotuomaria nuijaksi. Jossain arabimaassa he vieläpä ovat kiihkomielisiä jihad-sotureita ja vaimonhunnuttajia.

On totta, että naisen asema on kiistatta heikko useimmissa kehitysmaissa. Pehmomiehiä löytyy lähinnä meiltä, rauhallisen yhteiskuntajärjestyksen läntisistä teollisuusmaista. Uskon silti, että suuri osa myös eteläisten maiden miehistä on ystävällisiä ja kunnollisia, rakastavia perheenisiä. Sanalla sanoen: viattomia.
Kuten se 35-vuotias iranilaismies, joka Bamin maanjäristyksen jälkeen kahta tytärtään hautaan laskiessaan sanoi hautaavansa itsensä samaan hautaan. Tai se harmaapartainen mies, joka pyörtyi, kun raunioista paljastui hänen pienen tyttärensä käsi. Tuskinpa miehillä oli mielessään vain menetetyt myötäjäiset tai naimakauppojen peruuntuminen.
Mutta heille ei kerätä rahaa. Islamilaisen pehmomiehen hätä nousee valitettavan harvoin mediatapaukseksi.

Suomessa Lastenklinikan tukisäätiö on jo vuosia saanut nauttia näkyvistä ja varakkaista kummeista. Joukossa on jääkiekkomiljonäärejä, Miss Suomi -voittajia, julkkisnäyttelijöitä ja iskelmälaulajia. Korkeatasoisen sairaanhoidon Suomessakin on lapsipotilaita, jotka tarvitsevat tempausten avulla kerättyä rahaa.

Mutta missä on se julkkis tai kiekkosankari, joka osallistuisi Veikko Hurstin itsenäisyyspäivä- tai jouluvastaanottoon? Tai järjestäytyisi tukemaan viisikymppistä aikamiespoikaa Jomppaa, joka on asunnoton, ylipainoinen, vieläpä rumakin? Kuka missi suutelisi kaljuuntuvan Jompan otsaa? Jompalla kun taitaa olla vielä mielenterveysongelmia, ja hän on kaiken lisäksi "hankkinut" itselleen alkoholiongelman. Mitäpä siitä, vaikka Jomppa ei olisi ikinä elämänsä aikana ollut ilkeä tai piittaamaton kanssaihmisiään kohtaan.
Taitaa jäädä Jomppa kunnan ja matalalla profiililla työskentelevien kolmannen sektorin järjestöjen avun varaan, vaikka olisi kuinka viaton.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO