Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Ihana illuusio

Vakituisia työpaikkoja ei ole.

Johanna Korhonen

Keskustelua työllisyydestä ja työttömyydestä on mukavinta käydä parjaamalla työnantajia. Ne perkeleet panevat väkeä pihalle, vaikka firmat tahkoavat rahaa. Niille on tärkeintä lyhytnäköinen voitontavoittelu, ja mikä tahansa riittää niille tekosyyksi heittää taas lisää porukkaa mäkeen.
Nämä pirulaiset on syytä panna järjestykseen ja säätää laki, jolla irtisanominen tehdään mahdollisimman kalliiksi. Tätä ehti kenties Elisan innoittamana esittämään jo ainakin Suvi-Anne Siimes (vas.). Samalla voidaan kieltää lailla pätkätyöt, koska nekin ovat työnantajien keksimä perkeleellinen tapa kiusata ihmisiä.
Tällä tavalla tätä keskustelua voisi käydä vaikka kuinka pitkään, ja hyvin menisi. Työttömyys ei siitä alenisi, mutta eihän se tunnu alenevan muutenkaan.

Kokeilkaamme siis toista taktiikkaa. Olen nyt mukavan sijaan inhottava. Sanon heti alkuun yhden inhottavan asian - anteeks nyt vaan kauheesti, anteeks anteeks - mutta sanon sen. Sitten pohdin, että jos se onkin totta, pitäisikö sen jotenkin vaikuttaa siihen, miten työttömyysongelmaa hoidetaan. No niin, varokaa, tässä se nyt tulee: vakituisia työpaikkoja ei ole olemassakaan.

Vakituinen työpaikka on suuri illuusio, joka ikävällä tavalla vaikuttaa paitsi työllisyyspolitiikkaan, myös ihmisten mentaaliseen hyvinvointiin. Kymmenettuhannet määräaikaiset, pätkäläiset, tilapäiset ja freet surkuttelevat elämäänsä, kun ovat tästä onnesta osattomia.
Teknisesti ottaen kenenkään "vakkarin" työsopimuksessa ei lue pysyvyydestä mitään. Herätkää, ruususeni: siellä lukee, että työsuhde on voimassa "toistaiseksi" eli kunnes tilanne muuttuu. (Muuten: Kriisiyrityksessä määräaikainen työsuhde on vakituista turvallisempi. Vakkarin voi velvoittaa häipymään parin kuukauden irtisanomisajalla, kun taas määräaikaista on työllistettävä sopimuskauden loppuun, mikäli firmassa enää yhtään henki pihisee.)

Jos kuvitellaan, että maailman voi pakottaa uudelleen jonkinlaiseksi vakituisten ja ikuisten työpaikkojen onnelaksi vaikka lakeja säätämällä, ollaan pahasti metsässä. Entä jos otettaisiin realiteetiksi, että näin ei ole, ja muovattaisiin työn myymisen mekanismit kokonaan uudelta pohjalta?
Tietenkin suurimmalla osalla työpaikoista työtä on tehtävänä paitsi tällä viikolla, myös ensi viikolla ja ensi vuonna. Silti yksikään yritys - uskokaa nyt vain - ei voi luvata olevansa olemassa ja työllistämässä ensi vuonna. Mitä tahansa voi tapahtua, ja silloin lupaukset eivät päde. Samoin on julkisella puolella.

Tietenkin ihminen tarvitsee turvallisuutta. Mutta entä, jos turvallisuudentunnetta opeteltaisiin rakentamaan jonkin muun kuin sen vakituisen työpaikan varaan? Jos luotettaisiin vähän enemmän omiin selviytymismahdollisuuksiin ja vähän vähemmän siihen työpaikkaan? Tämä edellyttää tietysti myös toimivia turvaverkkoja.
Yhä enemmän luulen, että työn tekemisen ja sen myymisen mekanismit pitäisi pohtia kokonaan uudelleen - silläkin uhalla, että joudutaan luopumaan vakituisten työpaikkojen ihanasta illuusiosta. Maailma on kuitenkin täynnä tekemätöntä työtä, eikä työpaikka ennenkään ole ollut suojasatama, vaan tilanne, jossa minä myyn työpanokseni sitä tarvitsevalle. n

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO