Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Köyhä tyytyy vähään

Jyrki Räikkä

Kuinkahan moni keskustaa ja sosiaalidemokraatteja viime eduskuntavaaleissa äänestänyt olisi uskonut, että hallitus tekee näin kokoomuslaista veropolitiikkaa”, ilkamoi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen keskiviikkona Turun Sanomissa julkaistussa kolumnissaan, kun hallitus oli kertonut tuporatkaisun jälkeisestä veroalesta.

Kysymys on aiheellinen muutenkin kuin kokoomusjohtajan voitonriemun ja vahingonilon lähteenä: äänestäjien poliittinen kuluttajansuoja on kovin heikko, kun hallituspuolueet tekevät juuri sellaisia veronalennuksia, joita vastustamalla ne hankkivat eduskuntavaaleissa mandaattinsa kansalta. Hyvinvointivaltion rahoitus ja sen vaatimat veroratkaisut olivat vaalien keskeinen teema, ja kokoomuslaisen vaihtoehdon kannatus jäi vain 18,6 prosenttiin. Hallitusohjelmaan kirjattujen veronkevennysten kaksinkertaistaminen antaa aiheen puhua jopa veropoliittisesta vallankaappauksesta.

Vaalikampanjan aikana nykyiset hallituspuolueet lupasivat myös suosia pienituloisia veroratkaisuissa. Näiden puheiden vastineeksi valtionverotukseen luotiin nyt ansiotulovähennys, jonka tarkoituksena on kohdentaa veronalennuksia pienituloisille. Periaatteessa uusi malli on hyvä, mutta veroalen roima yleislinja hyödyttää kuitenkin ennen kaikkea suurituloisia. Lisäksi muun muassa kunnallisverojen korotukset, joihin joudutaan ainakin ensi vuonna turvautumaan monessa kunnassa, iskevät tasaisesti jokaiseen tuloryhmään.

Hallitus antoi rikkaille vielä ylimääräisen bonuksen, kun se kääri tupopaketin kylkeen varallisuusveron poistamisen. Paketin osana muutos menee läpi vähemmällä rähinällä kuin erillisratkaisuna. Jonkinlainen yhteys varallisuusveron poistolla on myös tuporatkaisuun – tuskin hallituksen veropäätös tuli ainakaan Elinkeinoelämän keskusliitolle yllätyksenä, saati tilaamatta.

Varallisuusvero on leimattu ideologiseksi muinaisjäänteeksi, ikään kuin ideologialla ei olisi mitään tekemistä veron poiston kanssa. Vaikka varallisuusveron tuotto on valtiontalouden mittakaavassa vähäinen, ”vain” reilut sata miljoonaa euroa, toki liitoksissaan natisevalla hyvinvointivaltiolla olisi tuolle summalle käyttöä.

Virallinen perustelu kuuluu, että varallisuusveron poisto kannustaa yrityksiä investointeihin. Varmaa tietoa tästä ei kuitenkaan ole, ekonomistitkin kiistelevät muutoksen vaikutuksista.

Varallisuusveroa ovat maksaneet vain ne, joilla on satojentuhansien eurojen omaisuuksia, ja heidänkin verotaakkansa on ollut vain prosentin murto-osa omaisuuden arvosta. Se, että tämä verotaakka poistetaan kohtuuttomana, kiteyttää punamultahallituksen kokoomuslaisen linjan: köyhä tyytyy vähään, rikas tarvitsee enemmän.

Tupo lämmittää hetken

Työmarkkinajohtajat voivat olla tyytyväisiä maanantaina saavutettuun tulopoliittiseen sopuun – ammattijärjestöt lyhyellä ja työnantajat pitkällä tähtäimellä. Ay-liike sai palkankorotusten ohella läpi joitain työelämän laatukysymyksiä, mutta palkkamallista sovittaessa se antoi sillanpääaseman työnantajalle. Tämän vuoksi matalapalkka-alan työläiselle voi tulla kylmä jo sopimuskauden puolivälissä – ja todella hyiset oltavat seuraavalla neuvottelukierroksella.

Elinkeinoelämän keskusliitto saavutti pitkäaikaisen tavoitteensa, kun prosentti- ja euromääräisten korotusten yhdistelmä korvataan sopimuskauden puolivälissä puhtaalla prosenttilinjalla. Tämä on työnantajapuolelle saavutettu etu, josta se pitää kynsin hampain kiinni tulevaisuudessakin.

Ammattiyhdistysliike myi keskeisen periaatteensa hernerokasta. Solidaariselle palkkapolitiikalle voi toivottaa vain kepeät mullat. o