Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Taistelujoukoista tuskin tapellaan

Jussi Karmala

Vihreiden äänestäjistä ja kansanedustajista suuri osa hyväksyy osallistumisen EU-joukkoihin. Periaatteista kuitenkin keskustellaan.

Taloustutkimuksen tekemän mielipidetiedustelun mukaan vihreiden kannattajista 55 prosenttia hyväksyy taistelujoukot ja vain 36 prosenttia suhtautuu niihin kielteisesti. Vähemmän vastustajia löytyy ainoastaan kokoomuksen riveistä.

Kansanedustaja ja rauhantutkija Tarja Cronbergia tulos ei yllätä. ”Kokoomus ja vihreät kannattavat taistelujoukkoja eri lähtökohdista. Kokoomus kannattaa yleensäkin puolustusvoimia, kun taas vihreät ovat kansainvälisesti orientoituneita ja painottavat kriisien ehkäisyä.”

Kielteisimmin joukkoihin suhtautuvat Vasemmistoliiton äänestäjät. Vasemmistoliitto kävi kovaa vääntöä kannastaan puoluevaltuuston kokouksessa viime viikonvaihteessa. Vihreät eivät usko keskustelunsa menevän yhtä kiivaaksi.

”Vaikka osa vihreistäkin on totaalipasifisteja, niin en usko, että taistelujoukoista tulee puolueelle mitenkään jakava tekijä”, kansanedustaja Ulla Anttila (vihr.) arvelee.

EU-mandaattikin riittäisi

Anttilan mielestä EU:n taistelujoukoilla voidaan turvata ihmisoikeuksien toteutuminen. ”Omat silmäni aukesivat 1990-luvulla nähdessäni, kuinka voimaton EU oli esimerkiksi Bosnian ja Ruandan kansanmurhissa”, hän perustelee.

Anttila ja Cronberg haluaisivat YK:n hyväksynnän taistelujoukkojen käytölle. He kuitenkin hyväksyvät joukkojen käytön hätätapauksessa vaikka pelkällä EU-mandaatilla, jos YK:n turvallisuusneuvosto ei saa päätöstä aikaan. Eduskunnan siunauksen he haluavat aina.

Rauhanaate haalistunut

Vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen tyrmää taistelujoukot.

”Oli karmeaa katsoa, kuinka jopa Vasemmistoliitto hyväksyi EU:n militarisoinnin. Aikaisemmin sanottiin, että sinkkiarkut kaatavat hallituksen, mutta Vasemmistoliiton kohdalla pyrkimys näyttää olevan sinkkiarkuilla hallitukseen.”

Pulliaisen mielestä on ällistyttävää, että lähes aina alueella, jonne lähdetään estämään inhimillistä katastrofia, sijaitsee myös öljylähteitä.

Pulliaisen mielestä taistelujoukot eivät sovi millään tavalla vihreisiin arvoihin. ”Rauhanaate on haalistunut. Ei tämä nykyinen vihreä liike ole enää se sama, jota itse olin aikoinaan perustamassa.”

Suomi alkaa kouluttaa sotilaita EU-joukkoihin vuonna 2006. Suomi on mukana kahdessa taisteluosastossa, kummassakin 120–220 sotilaalla. Toisessa kumppaneina ovat Saksa ja Hollanti, toisessa Ruotsi ja Norja. Joukot päivystävät puoli vuotta kerrallaan. Suomi tulee ensi kertaa valmiusvuoroon vuonna 2007 Saksan ja Hollannin kanssa.

Euroopan unionille tulee 12 taisteluosastoa. Kussakin on noin 1500 sotilasta. Joukkoja uskotaan tarvittavan ennen kaikkea Afrikassa evakuointi- ja suojelutehtävissä. EU haluaa osoittaa ottavansa vastuun globaalista kriisinhallinnasta ja olevansa valmis nopeaan toimintaan.

Lapsisotilaista jo kokemusta

Taistelujoukkojen käytöstä saatiin esimakua vuonna 2003, jolloin EU lähetti ensimmäistä kertaa sotajoukkoja Euroopan ulkopuolelle, Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Operaatio Artemis pyrki suojelemaan siviilejä etnisten ryhmien taistelujen keskellä Buniassa. Pääosin ranskalaisista koostunut joukko toimi YK-mandaatilla, ja operaatio meni unionin mukaan hyvin.

Suomessa pitää nyt varautua siihen, että Afrikassa taisteleminen on erilaista kuin kotimaassa. Kalustoa pitää muuttaa, sotilaat pitää rokottaa kulkutauteja vastaan ja jopa lapsisotilaiden kohtaamiseen on varauduttava. Sotilasviranomaiset arvelevat, että tässä koulutuksessa hyödynnetään ranskalaisjoukkojen kokemuksia operaatio Artemiksesta.

Siirtomaapolitiikkaa varottava

Kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr.) näkee pahimmaksi uhkakuvaksi sen, että Euroopan unionin turvallisuuspolitiikka alkaa pyöriä liikaa taistelujoukkojen varassa ja kriisien ehkäisy vähenee. Hän pystyy hyvin kuvittelemaan tilanteita, joissa joukkojen käyttö voi olla ristiriidassa vihreiden arvojen kanssa.

”Mutta on kuitenkin kriisejä, joissa esimerkiksi YK:n olisi pitänyt pystyä toimimaan nopeammin.”

Sinnemäen mielestä Suomi voisi ottaa selkeän roolin sen valvomisessa, ettei taistelujoukkoja käytetä siirtomaapolitiikan välineenä.

Tarja Cronbergin mielestä joukkoja tarvitaan, koska sodankäynti muuttuu. Joillakin Afrikan alueilla sota on miltei pysyvä tila. ”Kyse ei ole EU:n militarisoinnista, vaan siitä, että jos katsomme humanitaariset operaatiot oikeutetuiksi, niin meidän pitää myös pystyä erottamaan sotivat osapuolet toisistaan.”

Cronberg korostaa muiden vihreiden tavoin, että voimankäyttö on aina viimeinen vaihtoehto, eikä taistelujoukkoja pidä käyttää EU-maiden sisäisissä kriiseissä. o

Vihreät nopeuttaisivat maamiinoista luopumista

Vihreät kansanedustajat haluaisivat, että Suomi luopuisi maamiinoista kokonaan vuonna 2010 ja liittyisi maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2006.

Tuoreen puolustuspoliittisen selonteon mukaan Ottawan sopimukseen liitytään vuonna 2012 ja miinoista luovutaan vuoden 2016 loppuun mennessä, vaikka Lipposen toinen hallitus linjasi ripeämpää aikataulua. Vihreiden edustajien Anni Sinnemäen ja Ulla Anttilan mielestä miinoista kiinnipitäminen vähentää Suomen uskottavuutta aseistariisunnan kannattajana.

Sinnemäki jätti aikataulusta eriävän mielipiteen valtionvarainvaliokunnan ja Anttila ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon selonteosta. o