Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Viisaampi väistää

Jyrki Räikkä

Joukkoliikenteellä ei mene nyt kovin hyvin. Pääkaupunkiseudulla on juuri päätetty korottaa lippujen hintoja, ja aina vain laajeneva bussilakko nakertaa luottamusta joukkoliikenteeseen kaikkialla maassa. Usko julkiseen liikenteeseen on horjunut jo aiemmin niissä kaupungeissa, joissa bussivuoroja on harvennettu tai lakkautettu. Ikävä kyllä yhä useampi joukkoliikenteellä kulkemisen työläyteen tai kalleuteen turhautunut saattaa nyt harkita siirtymistä pysyvästi yksityisautoiluun.

Rahtarien rakkaus kovaotteiseen työmarkkinapolitiikkaan on klisee, jota Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n johto haluaa selvästi vaalia myös henkilöliikenteessä. Järjestö ei ehtinyt vakuuttaa edes omaa jäsenistöään laittoman lakon välttämättömyydestä.

Ammattijärjestöjen välisestä solidaarisuudestakaan AKT ei piitannut: tuponeuvottelujen aikana järjestettävä lakko on heikentänyt selvästi mahdollisuuksia päästä tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, ja liittokohtaisissa neuvotteluissa matalapalkkaiset alat voivat joutua altavastaajan asemaan. AKT:n jäsenetkin ovat työn vastuullisuuteen nähden kovin matalapalkkaisia, mutta he eivät välittömästi kärsisi tupon kaatumisesta, koska alalla on jo voimassa vuoteen 2006 ulottuva työsopimus. Laiton lakko avaa portteja myös puheille lakko-oikeuden rajoittamisesta, ja tästä kärsii koko ammattiyhdistysliike.

Työnantajapuolikin ansaitsee vinon pinon risuja toiminnastaan, eikä pelkästään jääräpäisen neuvotteluista kieltäytymisensä vuoksi. Ainakin Concordia- ja Connex-bussiyhtiöissä osa-aikaisten työntekijöiden määrä on lisääntynyt siinä määrin, että huoli linja-autotyöntekijöille vuonna 1995 luonnostellun työehtosopimuksen hengen rikkomisesta on oikeutettu. Valitettavasti osa-aikatyöläisten pestaamisen ylärajaa ei ole selkeästi määritelty varsinaisessa sopimustekstissä.

Osa-aikatyötä ei pidä kuljetusalallakaan julistaa pannaan – joidenkin työntekijöiden elämäntilanteeseen osa-aikatyö saattaa sopia oikein hyvin – mutta osa-aikaisia työsuhteita on ainakin jossain määrin lisätty kokopäiväisten työsuhteiden kustannuksella. Heikosti järjestäytyneet osa-aikatyöläiset tarjoavat liikennöitsijöille ”joustonvaraa” palkkakustannuksissa ja työehdoissa. Tämä jousto voi olla ratkaiseva etu tiukoissa tarjouskilpailuissa bussivuoroista.

Lakon jatkumisesta kärsivät joukkoliikenteen käyttäjät, mutta myös riidan osapuolet. Ellei luottamusta toimivaan bussiliikenteeseen nopeasti palauteta, koko liikennemuodon suosio vähenee. Kuljetusalan työntekijöille tämä merkitsee vähemmän töitä, bussiyhtiöille huonompia bisnesnäkymiä.

Ihmisoikeudetko tunneasia?

Nimettömät virkamieslähteet kielivät Helsingin Sanomissa (HS 13.11.) että Tarja Halonen oli ulkoministerinä vuonna 1999 suhtautunut ”vastahakoisesti ja tunteenomaisesti” Turkin EU-jäsenehdokkuuteen. Syynä oli Turkin heikko ihmisoikeustilanne ja vaikea kurdikysymys.

Samantyyppistä halveksuntaa arvojohtamista kohtaan on nykyisessä ulkopoliittisessa linjakeskustelussa, jossa kokoomuksen ja Evan lähettiläät arvostelevat Suomea laillisuusperiaatteisiin takertumisesta ja liike-elämän edut sivuuttavasta globalisaatiopuuhastelusta. 1970-luvun stalinistien hengessä on myös haluttu kohottaa aatteellisesti läheiseksi koettu suurvalta – tällä kertaa Yhdysvallat – arvostelun yläpuolelle.

Ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen sopii hyvin nykyaikaisen ulkopolitiikan ohjenuoraksi, eikä tämä linja ole ristiriidassa kauppapoliittisten etujen kanssa. Turkkikin on turvallinen sijoituskohde vasta kun maan ihmisoikeustilanne on saatettu EU-normien tasalle. o