Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Pallo karkaa käsistä

Jyrki Räikkä

Maapallo ei ole kolmikantainen, vaikka globalisaatiokysymyksiä ruotivan Suomi maailmantaloudessa -loppuraportin vastaanotosta voisi niin päätellä. SAK:n ja EK:n keskinäinen riitely pelkistää globalisaation työmarkkinapoliittiseksi riidaksi. Anne Brunilan johtama työryhmä on toki tarkastellut globalisaatiota melko historiattomasta ja tiukasti kansallista etua vaalivasta näkökulmasta, mutta raporttia kannattaa lukea laajemmassa yhteydessä, edes talouspoliittisesti.

Toinen tapa kääntää katseet pois kokonaisuudesta on tehdä globalisaatiosta presidenttipelin nappula. Pääministeri Matti Vanhasen globalisaatioraportin julkistamistilaisuudessa pitämää puhetta on tulkittu haasteeksi presidentti Tarja Haloselle: Vanhanen korosti globalisaation myönteisiä puolia, kun Halonen esitti syyskuisessa YK-puheessaan kovaa kritiikkiä nykymuotoisen globalisaation lieveilmiöitä kohtaan. Painotuksissa on eroja, mutta Halosta ei voi leimata arvostelunsa perusteella globalisaation vastustajaksi. Ehkä Vanhaseltakin heltiää erikseen kysyttäessä muutama lause globalisaation varjopuolista.

Brunilan työryhmän esitykset on syytä ottaa vakavasti – sekä hyvässä että pahassa. Raportin taakse on ladattu niin paljon talouspoliittista arvovaltaa, että hallitus tuskin arkistoi raporttia Ö-mappiin. Ei, vaikka raportin riitaisa valmistelu antaa aiheen ennustaa eripuraa myös hallituksen sisälle. Työreformin haamu on noussut jälleen haudastaan.

Raporttia ilmeisesti siivottiin viime metreillä, mutta toimenpide-ehdotuksissa on yhä markkinahypeä. Kunnallisvaalien kuumat palvelukeskustelut eivät ole laimentaneet sitä intoa, jolla raportti puhuu kunnallisten hyvinvointipalvelujen avaamisesta yksityisille palveluntuottajille. Koulutuksessa painotetaan huippuyksiköitä perustutkimuksen kustannuksella, ja jatko-opintojen avaaminen maksullisuudelle saattaa korostaa koulutusohjelmien välisiä laatueroja. Työmarkkinoilla raportin räjähdysherkin osa on suositus, jonka mukaan työehtosopimuksista voitaisiin paikallisesti poiketa irtisanomisen tai lomautuksen uhatessa – periaatteessa esitys voi olla taloudellisiin vaikeuksiin joutuvassa yrityksessä myös työntekijän kannalta perusteltu, mutta käytännössä malli altistaisi väärinkäytöksille.

Brunilan raportti kytkee kilpailukyvyn tiukasti verotukseen. Vaikka raportti tunnustaa myös tulonsiirtojärjestelmän ja julkisten palvelujen merkityksen osana ”kokonaispakettia”, se suosittaa varsin yksioikoisesti työn verotuksen alentamista kaikilla tulotasoilla. Valtiontalouden menetysten paikkaamiseen esimerkiksi ympäristöveroja korottamalla ei viitata sanallakaan.

Ilahduttavaa kyllä, puhdas ympäristö ja ympäristöteknologia mainitaan raportissa uusia liiketoimintamahdollisuuksia avaavina aloina. Työryhmä olisi kuitenkin voinut tarkemmin pohtia, miten tätä liiketoiminta-aluetta kehitetään. Hallituksenkin pitää sekä talous- että ympäristöpolitiikassaan varoa, ettei kilpailuvaltti karkaa käsistä.

Erikoisjoukoista turvaa?

Puolustusvoimat esitteli tiistaina Utissa kommandoasuisia, konepistoolein varustautuneita sotilaita mallina tulevaisuuden erikoisjoukoista. Joukkoja voidaan käyttää perinteisen maanpuolustuksen ohella myös kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin – vaikkapa EU:n nopean toiminnan joukoissa – ja kotimaassa poliisin virka-apuna. Erikoisjoukkojen kansainvälisiä tehtäviä ei kuitenkaan haluta tarkemmin määritellä, eikä joukkoihin värvättyjen lukumäärää tai henkilöllisyyttä paljasteta.

Erikoisjoukkojen luonteeseen kuuluu tietty salamyhkäisyys, mutta liika on liikaa. Ellei julkisuuteen voida antaa edes perustietoja toiminnan laajuudesta ja luonteesta, maskin taakse piiloutuvien pyssymiesten värvääminen ei lisää yleistä turvallisuudentunnetta. o