Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Hallitus ei saa otetta perheväkivallasta

Maria Mustranta

Järjestöt pettyivät löysään toimintaohjelmaan.

Amnesty ja naisjärjestöt moittivat, että hallituksen ja ministeriöiden toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ovat pirstaleisia ja riittämättömiä.

Järjestöt ovat erityisen pettyneitä sosiaali- ja terveysministeriön vuosiksi 2004–2007 laatimaan kansalliseen toimintaohjelmaan. Alun perin kunnianhimoinen ohjelmaluonnos naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan sekä prostituution ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi on kutistunut murto-osaan alkuperäisestä, ja sen toteutus on hajautettu eri ministeriöihin.

Suomen Amnestyn koolle kutsuma Joku raja! -työryhmä luovutti tiistaina pääministeri Matti Vanhaselle joukon suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Työryhmässä oli mukana toistakymmentä järjestöä.

Hallitusta kehotetaan luomaan poikkihallinnollinen toimintaohjelma ja sille pysyvä koordinoiva taho.

”Eri ministeriöissä on valmisteilla monta eri ohjelmaa, joihin naisiin kohdistuva väkivalta liittyy. Meistä hallitus on mennyt tässä kuitenkin metsään, koska ohjelmissa ei huomioida naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä”, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Koulutusta, tutkimusta ja turvaa

Ministeriöille annetuissa suosituksissa vaaditaan koulutusta, turvakotipaikkojen lisäämistä EU-suositusten tasolle ja vuonna 1998 julkaistun Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen uusimista. Lisäksi esitetään, että väkivaltarikokset rajataan pois sovittelukäytännöstä. Sovittelun sääntelystä on valmisteltu lakia. Sovittelussa uhri ja tekijä istuvat saman pöydän ääreen sopimaan asioista.

”Väkivaltatapauksissa se usein traumatisoi uhria lisää, ja käytäntö työntää väkivallan käsittelyn oikeussaleista kodin piiriin, vaikka pitäisi tapahtua päinvastoin”, perustelee naisjärjestöjen Nytkis ry:n vt. pääsihteeri Tanja Auvinen.

Vuoden 1998 tutkimuksessa joka viides parisuhteessa elävä suomalaisnainen oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisen puolisonsa taholta. Vuosittain noin 30 naista kuolee kotona väkivallan uhreina.

”Jos saman verran romaneja, maahanmuuttajia tai muita vähemmistön edustajia menehtyisi väkivaltaan, tilannetta pidettäisiin erittäin vakavana. Naisten kohdalla ongelmalle on oltu sokeita vuosikymmeniä”, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros toteaa.

Palvelut järjestöjen varassa

Amnesty muistuttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos ja siksi vastuu sen ehkäisystä, uhrien suojelusta ja tekijöiden rankaisusta on valtiolla.

Käytännössä palvelut on kuitenkin Suomessa järjestetty pitkälti järjestöjen ja projektien varaan. o