Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Kauhun valtakausi jatkuu

Jyrki Räikkä

Terrorismi antaa republikaaneille arvokasta vetoapua.

Pohjoisamerikkalaisen vaalisirkuksen tauottua on vaikea päättää, säälisikö enemmän Yhdysvaltojen vai muun maailman asukkaita. Valitsemalla George W. Bushin johtajakseen uudelle nelivuotiskaudelle maailman ainoan supervallan kansalaiset äänestivät yksipuolisen voimapolitiikan, entistä raaemman markkinaliberalismin ja kansainvälisistä normeista piittaamattoman ihmisoikeus- ja ympäristöpolitiikan puolesta.

Luultavasti suuri osa Bushia tukeneistakin huomaa neljän seuraavan vuoden aikana, ettei presidentin linja palvele edes yhdysvaltalaisten enemmistön etuja. Vapauden, turvallisuuden ja moraalisen johtajuuden kääreissä myydyllä paketilla ei kuitenkaan ole palautusoikeutta.

Republikaanihallinto on oppinut käyttämään terrorismin vastaista sotaa valtansa pönkittämiseen, eikä se hevin luovu vahvimmasta valtistaan. Etenkin sisäpoliittisesti republikaanit ovat hyötyneet valtavasti syyskuun 11. päivän iskujen synnyttämästä isänmaallisesta huumasta. Jopa terrorismin uhan eliminoinnilla perusteltu Irakin sota sai amerikkalaisjoukkojen miestappioista ja kalleudestaan huolimatta äänestäjien enemmistön siunauksen.

Demokraattiehdokas John Kerry arvosteli Irakin sotaa, mutta hän oli äänestänyt senaattorina sen puolesta. Ristiriitaa olisi lieventänyt, jos Kerry olisi voimakkaammin korostanut tulleensa muiden amerikkalaisten tapaan harhaanjohdetuksi joukkotuhoaseita koskevilla tiedustelutiedoilla, jotka Bushin hallintokin myönsi myöhemmin vääriksi.

Ellei Osama bin Ladenia olisi, hänet pitäisi keksiä. Bush sai Osamalta vetoapua vielä vaalien viime metreillä, kun pitkään pimennossa pysyneen terroristijohtajan tuoreet videoterveiset lähetettiin Amerikan koteihin vain muutama päivä ennen vaaleja. Kun muslimimilitanttien uhittelu pelaa hallitsevan uusoikeiston pussiin, Yhdysvalloille riittää terroristien iskukyvyn minimointi – maan nykyjohdolla ei näytä olevan aitoa halua terrorismin taustalla piilevien taloudellisten, uskonnollisten ja kulttuuristen konfliktien tasoittamiseen.

Republikaanit voivat rakentaa World Trade Centerin uhrien muistolle vielä seuraavankin kampanjansa: New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuliani on vahvoilla, kun puolue hakee Bushille seuraajaa vuoden 2008 presidentinvaaleissa.

Terrorismin vastainen taistelu on edelleen kovaa valuuttaa myös Bushin hallituksen ulkosuhteissa, vaikka Irakin sodan ylilyönnit ovat koetelleet Yhdysvaltojen perinteisten liittolaismaiden kärsivällisyyttä. Siinä missä Saddam Husseinin uhka on tuntunut esimerkiksi Euroopassa vahvasti liioitellulta, ääri-islamistien tekemien terrori-iskujen uhka on paljon todentuntuisempi.

Viime viikonvaihteessa Yhdysvaltojen ulkoministeriö julkaisi ensimmäisen Pohjoismaita ja Baltiaa koskevan terrorivaroituksen. Jatkuvasti laajeneva terroriuhka avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle pelon imperialismille. Epämääräisiä uhkakuvia levittämällä ja levottomuuden tunnetta lietsomalla Yhdysvallat voi herätellä johtajuudelleen uutta kysyntää – kunhan Bush onnistuu vakuuttamaan ulkopolitiikkaansa vastaan hangoitelleet Euroopan maat siitä, että tiiviimpi liittolaisuus lisää turvallisuutta eikä vähennä sitä.

Suomalaisessa keskustelussa maamme ulkopoliittinen linja on viime aikoina saanut kovaa kritiikkiä Nato-jäsenyydelle suopeista piireistä. Kun republikaanit luovat Yhdysvaltojen ulkopolitiikalle uutta pitkää linjaa, transatlanttisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen kannattaa suhtautua varsin varauksellisesti. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on painotettava eurooppalaisten suhteiden tiivistämistä. o