Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Pää pystyyn, vihreät!

Niemeläinen

Vihreän liiton 0,3 prosentin kunnallisvaalitappiosta on kirjoitettu valtava määrä palstamillimetrejä. Pitkään alaa seuranneena olen lueskellut lehtiä vähän huvittuneissa tunnelmissa – Suomi on poliittisesti niin vakaa maa, että otsikot joudutaan riipimään promilleluokan muutoksista.

Erityisesti panin merkille Helsingin Sanomien massiivisen surutyön: vaalien jälkeisenä tiistaina maan suurin sanomalehti pohti vihreiden tappiota pääkirjoituksen lisäksi kahdella tai jopa kolmella sisäsivullaan. Olisiko Päivälehden seuraaja tietoisesti tai tiedostamattaan nähnyt vihreissä muinaisen edistyspuolueen seuraajan?

Totta kai vihreiden tappiolle voidaan osoittaa erilaisia syitä. Joidenkin yksittäisten henkilöiden aikaansaama kohujulkisuus on varmasti ollut omiaan tahraamaan koko puolueen puhtoista julkikuvaa.

Voisi tietenkin kysyä, miksei vanhemman puolueen kansanedustajan rattijuoppous vaikuta puolueen imagoon sitä eikä tätä. Vastaus on yksinkertainen: vanhemman puolueen imago on tahriintunut jo vuosikymmeniä sitten, eikä yksittäistapaus enää merkitse suuria.

On helppo sanoa, että vihreiden pitää kaikin voimin ennaltaehkäistä kielteisten kohujen syntymistä, mutta se on tässä ihmisten maailmassa lopulta mahdotonta. Jokaisen poliittisen ryhmän kohdalle sattuu ennemmin tai myöhemmin ikävää julkisuutta, ja sen kanssa on sitten elettävä. Elämä vain on sellaista.

Tappion poliittiset syyt ovat silti tärkeämpi analyysin kohde. Vihreä liitto putosi parin viimeisen vaalinalusviikon aikana poliittisesta keskustelusta täysin, kuten muuten putosi keskustakin.

Sosiaalidemokraattien taktiikka onnistui mestarillisesti: palvelut oli turvattava, ja hyvinvointivaltion suurin uhka on yksityistäminen. Tähän kumajavaan retoriikkaan uskoi riittävän suuri osa suomalaisista ja ainakin sosiaalidemokraattien kannattajista. Kokoomus hyötyi vastakkainasettelusta ja sai omat kannattajansa aktivoitumaan.

Yritin tältä paikalta viikko toisensa jälkeen kimittää, että vihreiden luonteva tehtävä palvelukeskustelussa olisi ollut rauhallisella rintaäänellä kertoa, kuinka ne palvelut sitten oikeasti pelastetaan. Valtion ja kuntien suhdetta voi olla vaikea popularisoida, mutta ellei maan parhaiten koulutettu puolue siihen kykene, kuka sitten?

Yritys muuttaa puheenaihetta palveluista kaavoitukseen tuli sen sijaan pahasti kintuille ja varmasti vahvisti monissa äänestäjissä vaikutelmaa ylimielisistä vihreistä, jotka suojelevat liito-oravaa hanakammin kuin sairaanhoitajaa.

Mutta tämä on jälkiviisautta kaikki. Jokin piehtarointiaika on vaalitappion jälkeen varmasti paikallaan, mutta politiikassa ei kannata jäädä pitkäksi aikaa kanveesiin voihkimaan. Seuraaviin vaaleihin on reippaasti aikaa, ja nyt on erinomainen tilaisuus palata perusasioihin ja päivittää aate.

Perusasiat ovat käsittääkseni seuraavat: vihreiden tehtävänä on tarkastella maailmaa pitemmällä aikaperspektiivillä ja laajemmassa maantieteellisessä katsannossa kuin muut poliittiset ryhmät. Tähän vihreillä on hyvä mahdollisuus siksi, etteivät vihreät ole minkään tietyn kansalaisryhmän edunvalvontapuolue.

Se on tietysti myös riski. Jos pitkän aikavälin globaali etu on ristiriidassa lyhyen aikavälin kansallisen tai paikallisen edun kanssa, vihreät jäävät helposti myllynkivien väliin, ja epävarmat äänestäjät siirtyvät vasemmalle tai oikealle. Näissä tilanteissa vihreät ovat vasemmalta katsoen pesunkestäviä porvareita ja oikealta katsoen änkyrästalinisteja. Mutta se riski on vihreiden ydintehtävän kannalta aika luonnollinen ja suorastaan sisäänrakennettu.

Vihreiden kuherrusvuodet ovat nyt takanapäin. Pelkillä hyvää tarkoittavilla mielikuvilla vihreät eivät enää vaaleissa menesty. Kivireessä on jo sen verran konkreettista ja raskasta vastuunkantoa niin valtakunnan hallituksessa kuin pääkaupungin viime vuosien talouskurimuksessakin, että puoluetta arvioidaan yhä enemmän poliittisten aikaansaannosten ja vähemmän odotusten ja toiveiden pohjalta. Ja sehän on aivan oikein.

Siis pää pystyyn, vihreät! Tehtävää riittää, ja tähtäin on asetettava kauas. Se vaatii kärsivällisyyttä ja uskoa omaan näkemykseen. Sikäli kuin vihreitä tunnen, molempia löytyy yllin kyllin. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.