Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Aatteiden kuurupiiloa

Jyrki Räikkä

Monissa kunnallisvaaleissa on käynyt niin, että valtakunnalliset vaaliteemat ja paikalliset tavoitteet kietoutuvat sekavaksi vyyhdeksi, josta äänestäjän on vaikea saada selkoa. Tänä vuonna vaaliteemojen poliittinen markkinointi on tavallistakin sekavampaa, eikä kakofonian keskeltä erotu kuin irrallisia iskulauseita. Puolueet kilpailevat siitä, kuka pystyy lausumaan vaikkapa käsitteet ”hoitotakuu” tai ”iltapäivähoito” syvimmällä ja värisevimmällä rintaäänellä. Se, miten kukin poliittinen ryhmä aikoo käytännössä vaalia kaikkien yksimielisesti tukemia peruspalveluja, jää paljon vähemmälle huomiolle.

Politiikasta tulee vaalien jälkeen nopeasti hallintoa, jossa arvot lakaistaan sivuun ja ratkaisuja perustellaan niiden käytännöllisyydellä tai järkevyydellä. Siksi olisi hyväksi, että puolueiden aatteelliset erot tulisivat selkeästi esiin edes vaalitaistossa. Näissä vaaleissa puolueet pyrkivät kuitenkin muistuttamaan mahdollisimman paljon toisiaan. Esimerkiksi television vaalikeskustelujen perusteella on ollut vaikea uskoa, että puolueiden puheenjohtajat edustavat erilaisia maailmankatsomuksia.

Yhteen muottiin ahtautuessaan puolueet pyrkivät esiintymään toisenlaisina kuin todellisuudessa ovat. Puheenjohtaja Jyrki Katainen on toistuvasti kiistänyt, että kokoomus pyrkisi yksityistämään kunnallisia palveluja ideologisista syistä. Kuitenkin horjumaton usko yksityisen sektorin tehokkuuteen ja innovatiivisuuteen verrattuna jähmeäksi ja jäykäksi leimattuun kuntasektoriin on se piirre, joka selvimmin erottaa kokoomuslaiset muiden puolueiden ehdokkaista. Yhtä epätodelliselta tuntuu kokoomuksen vaaliteemakseen nostama vaatimus kuntien pätkätyöläisten vakinaistamisesta. Vakinaiset työsuhteet kun sementoivat kuntien menorakennetta, jota kokoomuslaiset – puolueensa ideologian mukaisesti – yrittävät kaikin tavoin kutistaa.

Sosiaalidemokraatit taas loivat nahkansa yksityistämisdebatissa juuri ennen kunnallisvaaleja. Demarit sanovat nyt vastustavansa palvelujen avaamista markkinavoimille, vaikka SDP on ollut monessa kaupungissa mukana yksityistämishankkeissa täysin rinnoin, usein vieläpä aseveliakselissa kokoomuksen kanssa. Myös demarivetoinen Kuntaliitto on lisännyt kilpailua hanakasti, eikä kuntapalveluja valtionhallinnon puolesta kurmottaneen valtiosihteeri Raimo Sailaksen puoluekantakaan ole salaisuus.

Kunnallisen ja valtiollisen päätöksenteon välinen suhde ei ole vaalikeskustelussa kunnolla avautunut, vaikka asiasta – tai sen vierestä – on puhuttu paljon. Hallituspuolueet ovat esiintyneet peruspalveluiden takuumiehinä, vaikka kuntien kukkarolle käyvä veronkevennyslinja ja tulokseton työllisyyspolitiikka ovat sysänneet kuntia entistä syvempään ahdinkoon. Strategiaksi on riittänyt tosiasioiden kieltäminen: etenkin keskusta on jatkuvasti onnitellut itseään kuntatalouden vahvistumisesta. Sunnuntaina nähdään, miten pitkälle taktiikka kantaa.

Halpa viina korjaa satoa

Tuoreet tilastot kertovat, että henkirikosten määrä on ollut alkuvuodesta rajussa kasvussa. Myös pahoinpitelyt ovat lisääntyneet selvästi.

Usein henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten takana on liiallinen alkoholin käyttö. Tuskin on sattumaa, että väkivallan aalto osuu yksiin viinan veroalen kanssa. Lisääntyneen alkoholinkäytön aiheuttamien sairauksien tappamat ehtivät tilastoihin vasta paljon myöhemmin.

Se, että hallitus kiinnittää alkoholiin liittyvään väkivaltarikollisuuteen huomiota sisäisen turvallisuuden ohjelmassaan, ei jostain syystä tunnu rauhoittavalta. Olisiko jo aika rukata alkoholiverotusta, vai montako ruumista vielä tarvitaan? o