Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Hukattuja mahdollisuuksia

Oras Tynkkynen

Hallitus muisti sonnipalkkion, mutta unohti budjetista kestävän kehityksen.

Alkusyksystä Zadie Smithin romaani White Teeth sai pölyttyä yöpöydällä, sillä lukuaika meni 670-sivuista budjettiehdotusta tankatessa. Nyt tiedän, että valtio saa rahaa muun muassa käyttövoimaverosta ja lästimaksuista. Kertyneitä varoja käytetään luovutetun alueen hautausmaiden kunnostamiseen, sonnipalkkioiden maksamiseen ja Turun saariston liikennepalvelujen ostamiseen.

Keltaisen budjettikirjan sivuilta ovat tulleet tutuiksi SOAF, UNMEE, CERI ja EMOTR. Huomattava markkinavoima on tietysti HMV.

Talousarviossa viitataan tämän tästä lakeihin. Tulo- ja menomomentit saattaisivat aueta helpommin, jos painelaitelaki, merimiesten palkkaturvalaki ja laki poliisilain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta olisivat tuttuja. Hukkakauran torjunnasta annettuun lakiin olen sentään törmännyt kunnallispolitiikassa.

Minua askarruttaa edelleen moni asia. En käsitä esimerkiksi sitä, mihin Mittatekniikan keskus saa tärvättyä yli viisi miljoonaa euroa vuodessa. En myös aivan ymmärrä, mitä tarkoittaa, jos rajatarkastusten oikeusturva pyritään pitämään 99,9 prosentissa.

Yksi asia on kuitenkin selvä: budjettiesitys viittaa kintaalla kestävälle kehitykselle. Hallitusohjelmaan kirjattu ekologinen verouudistus ei etene ensi vuonnakaan. Ympäristöveroissa otetaan jopa takapakkia: hallitus on vähentämässä juomapakkauksilta perittävän veron tuottoa.

Joukkoliikenteen tuki vähenee ja ratahankkeiden rahoituksesta niistetään. Ympäristöhallinnolle kasataan jatkuvasti lisää tehtäviä, mutta resurssit laahaavat perässä. Oikeastaan budjetissa ei ole ympäristön kannalta juuri lainkaan myönteisiä avauksia.

Vihreiden jo perinteeksi muodostunut vaihtoehtobudjetti korjaa hallituksen talousarvion ekologisia ja sosiaalisia puutteita valtiontalouden tasapainon siitä kärsimättä. Tulopuolella valtion kassaa kartuttavat energia- ja jäteverojen korotukset.

Työsuhdematkalippu lisäisi joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Ympäristö voittaisi myös lisärahoituksesta perusradanpitoon, joukkoliikenteen ostoihin, vesihuoltoon ja jätepolitiikkaan.

Omat talousarvioaloitteeni koskivat uusiutuvan energian kokeiluhankkeiden tukea, Metsähallituksen tulostavoitteen laskemista ja alueellisten ympäristökeskusten rahoitusta. Esitin lisää varoja eläinkokeiden vaihtoehtojen tutkimiseen ja naisjärjestöjen tukemiseen – aloille, joilla valtion budjetin kannalta pikkuruisistakin summista olisi paljon iloa.

Kuka tahansa osaa käyttää rahaa, mutta harvempi osaa käyttää sitä fiksusti. Rajallisilla verovaroilla pitäisi vastata rajattomiin tarpeisiin mahdollisimman tehokkaasti ja tuottaa jokaista euroa kohti enimmäismäärä hyvää.

Hallituksen budjettiesityksessä ei ole juhlimista, mutta vielä kurjempi on suurimman oppositiopuolueen tarjoama vaihtoehto. Jos siis vaihtoehdosta voidaan puhua – kokoomus kun ei ole saanut aikaiseksi omaa varjobudjettia. Syy on selvä: roimien veronalennusten ja palvelujen parantamisen yhtälö on mahdoton. Kunnallisvaalien kynnyksellä edes patamusta porvari ei kehtaa esittää texasilaisin opein laadittua budjettia, joka romuttaisi hyvinvointivaltion ja saisi taloustieteilijät kierimään lattialla naurusta.

Oikeistolainen politiikka käy paremmin kaupaksi, kun sen pakkaa isoon säkkiin. o