Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Suomi tuki rauhannobelistia kriisin yli – ja sulki sitten rahahanat

Jussi Karmala

Puiden istuttamisesta palkittu Wangari Maathai oli suomalaisten pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani aina viime vuoteen saakka.

Suomen kehitysyhteistyö sai lisää kiiltoa kilpeensä, kun kenialainen Wangari Maathai sai Nobelin tämänvuotisen rauhanpalkinnon. Ulkoministeriö tuki Maathain Vihreä vyöhyke (Green Belt Movement) -järjestöä Ympäristö ja kehitys ry:n kautta vuosina 1988–2003. Vihreä vyöhyke tunnetaan puiden istuttamisesta Keniaan.

15 vuotta jatkunut tuki loppui vuonna 2003, sillä ulkoministeriön mukaan Vihreä vyöhyke tulee nyt toimeen omillaan. Ministeriö haluaa tukea lyhytkestoisempia projekteja. Ympäristö ja kehitys ei hakenut enää uutta tukea vuonna 2003.

”Tekisi mieli kysyä, oliko tuen lakkauttaminen järkevää”, sanoo Ympäristö ja kehitys ry:n sihteeri Risto Isomäki. ”Vihreä vyöhyke on onnistunut hyvin juuri sen vuoksi, että sitä tuettiin pitkään ja vakaasti. Suomi oli ainoita länsimaita, jotka tukivat puiden istutusohjelmaa myös Kenian kriisiaikoina.”

Isomäen mielestä pitkäkestoinen kehitysapu on paras keino, sillä vain siten apua voidaan kehittää ja virheistä oppia.

Tuelle halutaan alku ja loppu

Ulkoministeriön virkamiehen Ville Cantellin mukaan Nobel-palkinto todistaa sen, että Vihreän vyöhykkeen tuki lopetettiin oikeaan aikaan.

”Kehitysyhteistyöllä pitää olla alku ja loppu. Tavoitteena on se, että paikalliset järjestöt esimerkiksi Afrikassa pärjäävät lopulta omillaan.”

Ulkoministeriön osuus Vihreän vyöhykkeen avustuksista oli vuosittain jopa 80 prosenttia. Rahaa tuli myös ylioppilaskunnilta ja kehitysmaakaupoilta. Keniaan maksettiin noin 25000–35000 euroa vuodessa.

Suurin osa tuesta meni taimitarhojen työntekijöiden palkkioihin. Työntekijöille maksettiin 1,3 senttiä jokaisesta puuntaimesta, joka oli hengissä vielä kaksi vuotta istuttamisen jälkeen. Erityisesti naisia työllistävät taimitarhat ovat levittäneet myös tasa-arvoa ja demokratiaa.

Nobel-liikettä väitettiin kuplaksi

Vihreän vyöhykkeen avustukset aiottiin lopettaa jo vuonna 1995, jolloin suomalaiset metsäntarkastajat vietiin Kenian huonoimmin hoidetulle taimitarhalle. Tarkastajat tekivät vierailun perusteella raportin, joka väitti Vihreää vyöhykettä pelkäksi kuplaksi.

”Tiesimme kuitenkin Suomessa, että valtaosa taimitarhoista toimi erinomaisesti. Ympäristöliikkeen vastustajat veivät tarkastajat todennäköisesti tahallaan kaikkein surkeimmalle taimitarhalle”, Isomäki kertoo. Harhautusyrityksen selvittyä avustuksia jatkettiin normaalisti.

Wangari Maathai saa noin 1,1 miljoonan euron arvoisen Nobelin palkintonsa joulukuussa Oslossa.

Isomäen mielestä Maathai olisi voinut saada rauhannobelin myös ilman ympäristöansioita.

”Hän teki tärkeää rauhantyötä heimopäällikköjen parissa Keniassa 1992–93, jolloin maa oli sisällissodan partaalla.”

Avokadot vähentävät sotahaluja

Kenialainen Wangari Maathai, 64, on ensimmäinen afrikkalainen nainen, joka on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Hän on myös ensimmäinen rauhannobelisti, joka palkittiin ympäristötyöstä.

”Ympäristön tila on rauhan kannalta ratkaiseva, sillä monet sodat johtuvat luonnonvarojen puutteesta”, Maathai sanoi BBC:lle.

Maathai syntyi maanviljelijäperheeseen Keniassa. Hän opiskeli stipendin turvin biologiaa Yhdysvalloissa 1960-luvulla. 1970-luvulla hänestä tuli keskisen Itä-Afrikan ensimmäinen väitellyt naistohtori.

Maathai perusti Vihreä vyöhyke -liikkeen istuttamalla yhdeksän puuntainta omalle pihalleen vuonna 1977. Sen jälkeen järjestö on istuttanut yli 30 miljoonaa puuta Keniaan. Puista puolet on ravintoa tuottavia hedelmä- ja pähkinäpuita. Esimerkiksi ravitsevan avokadon leviäminen Keniassa on liikkeen ansiota.

Maathai ja Vihreä vyöhyke joutuivat vaikeuksiin itsevaltaisen presidentin Daniel arap Moin kanssa 1980- ja 90-luvuilla, sillä Maathai arvosteli lahjontaa ja ihmisoikeusloukkauksia. Moin hävittyä vaalit 2002 Maathaista tuli uuden hallituksen apulaisympäristöministeri.

Ympäristö ja kehitys -yhdistyksen Risto Isomäki on tuntenut Maathain henkilökohtaisesti jo 1980-luvulta lähtien. Hän luonnehtii Maathaita rohkeaksi ihmiseksi.

”Hän on innostava puhuja ja karismaattinen ihminen. Lisäksi hänellä on erinomainen huumorintaju”, Isomäki luettelee. o