Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Perheen ehdoilla

Äitejä on tuettava myös silloin, kun he haluavat hoitaa lapsiaan itse.

Lotta Hällström

Lastenpsykiatri Tytti Solantaus ennustaa, että Suomessa saattaa pian alkaa väittely siitä, haittaako päivähoito lapsen kehitystä (VL 9.1.). Hän jatkaa, että "nuorilla äideillä näyttää olevan syyllisyyttä, jos he kaipaavat töihin".
Omassa ja lähipiirissäni syyllisyyttä koetaan pikemminkin siitä, että halutaan olla "vain" kotona lasten kanssa. Ei voida kuvitellakaan, että paahdettaisiin pitkää työpäivää ja jätettäisiin pienet lapset kodin ulkopuolelle hoitoon.

Nurinkurista tasa-arvoa

Miksi nuoren äidin pitää tuntea syyllisyyttä siitä, että hän haluaa keskittyä lapsiinsa näiden ollessa pieniä ja antaa näille parasta mahdollista hoitoa ja hoivaa? Eikö kodin ulkopuolista työtä ehdi tehdä ihan riittävästi myöhemminkin? Miksi emme pyri aktiivisesti parantamaan kotona olevien äitien ja isien asemaa esimerkiksi eläketurvaa kohentamalla, jos tavoitteenamme on antaa vanhemmille aikaa aitoon läsnäoloon lastensa kanssa?
Suomalainen tasa-arvokeskustelu lähtee nurinkurisesti samanlaisuudesta, ei erilaisuudesta. Ajatellaan, ettei yksilöiden välinen erilaisuus saa johtaa eriarvoiseen asemaan ja kohteluun yhteiskunnassa, mutta samalla on "edistyksellistä" yrittää häivyttää sukupuolten väliset erot mahdollisimman vähiin. Olemmeko menossa kohti yhteiskuntaa, jossa ei saa olla naisia ja miehiä, äitejä ja isiä?

Biologian kahleissa

Nykyään leimataan liki taantumuksen huipuksi väitteet, joiden mukaan sukupuolten välisillä eroilla on väistämättä jotakin biologista taustaa. Se että nainen synnyttää ja imettää, ei saa vallitsevan ajattelutavan mukaan merkitä sitä, että nainen haluaa myös hoitaa. Hänen pitää mieluummin laittaa lapset päiväkotiin ja istua päivät tietokoneen ääressä.
Vallitsevan käsityksen mukaan äiti ei saa jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, vaikka se tuntuisi hänestä luonnolliselta ja hyvältä ratkaisulta. Tämä kun merkitsisi sitä, että äiti muuttuu epätasa-arvoiseksi ja alisteiseksi suhteessa ansiotyössä käyvään puolisoonsa.
Sen sijaan lapsen isä saa monien tasa-arvon kannattajien mielestä kaikin mokomin jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Ilmeisesti miehen tasa-arvo ei kärsi kotona olemisesta yhtä paljon kuin naisen.

Kotihoitoko myrkkyjuomaa?

Vallitsevassa ajattelutavassa ei ole mitään järkeä. Eikö perheillä ole itsellään oikeus määritellä, mikä on heidän tilanteessaan paras ratkaisu esimerkiksi työnjaon ja lastenhoidon suhteen?
On täysin epäuskottavaa puhua lastenhoidon arvostamisesta ja antaa samalla signaaleja, joiden mukaan kotiäitiys on valinta, jota ei voida suositella kenellekään naiselle.
Samaan aikaan kun puhutaan, että lapsilla pitäisi olla oikeus vanhempiinsa ja että vanhemmilla pitäisi olla oikeus lapsiinsa, parilla tunnilla lyhennettyä työpäivää pidetään melkeinpä ainoana oikeana tapana vastata haasteeseen.
Vastaavasti lasten kotihoidon tukeminen on tasa-arvon kannattajille miltei myrkkyjuomaa. Pienten lasten äitejä miltei painostetaan kodin ulkopuoliseen työskentelyyn muun muassa esittämällä, että yhteiskunnassa tasa-arvo saavutetaan vain kodin ulkopuolisen ansiotyön kautta.

Koko perheen parhaaksi

Mielestäni lapsen paras kumpuaa vanhempien parhaasta. Tasa-arvokeskustelun pitäisi lähteä siitä, että vanhemmille annetaan riittävästi valinnanvaraa yksilöllisten ratkaisujen tekemiseen.
Perheitä tulisi kannustaa pitämään itseään tiiviinä yksiköinä, ei pelkkinä irrallisina yksilöinä. Hyvä hoitaja lapselle voi olla äiti, isä, mummi tai kummi yhtä hyvin kuin perhepäivähoitaja tai lastentarhanopettaja. Hyvä hoitaja on työssään tyytyväinen ja onnellinen.
Hyviä perheitäkin voi olla monenlaisia: onnellisessa perheessä ei ratkaisevaa ole kokoonpano vaan ihmissuhteet ja perheenjäsenten välinen vuorovaikutus.
Pienten lasten vanhemmille pitäisi antaa mahdollisuus valita, kuka on heidän perheensä tilanteessa paras lasten hoitaja.
Meidän pitäisi arvostaa vanhemmuutta niin paljon, että voisimme aidosti iloita siitä, että perheet haluavat antaa lapsilleen mahdollisimman paljon aikuisen läsnäoloa - vaikka sitten kotiäitiyden muodossa, jos ne niin parhaaksi katsovat.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO