Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Katse kaupunkeihin

Osmo Soininvaara

Urbaania kokonaisnäkemystä tarvitaan myös pientaloalueilla.

Ankeiden kerrostalolähiöiden vastustaminen oli aikanaan Helsingissä merkittävä ponnin vihreän liikkeen synnylle. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Vantaanjoessa. Nyt vihreät joutuvat varoittamaan päinvastaisesta vaarasta, yhdyskuntarakenteen hajoamisesta.

Kerrostalojen osalta olemme onnistuneet loistavasti. Ovathan viime aikoina rakennetut asuinalueet aivan toisennäköisiä kuin 1970-luvun betonilähiöt. Uudet kerrostaloalueet ovat myös hyvin haluttuja. Paras todiste siitä on hurja hintojen nousu vapailla markkinoilla.

Uudet kerrostalomiljööt ovat myös ekologisesti hyvin toimivia: kaupat ja koulut ovat kävelymatkan päässä ja julkinen liikenne toimii. Kaiken kukkuraksi uusilla inhimillisemmillä alueilla on korkeampi aluetehokkuus kuin 1970-luvun hirvityksillä.

Kerrostaloalueista osataan nyt tehdä hyviä. Miksi siis ei tehtäisi? Viidentuhannen asukkaan alue maksaa 500 miljoonaa euroa. Suunnittelu maksaa tämän rinnalla vain ropoja. Siinä ei kannata säästää.

Moni haluaa kuitenkin pientaloon. Kun kaupungeista ei tontteja löydy, rakennetaan kaupunkien ulkopuolelle. Se tapahtuu lähes suunnittelemattomasti, yksittäisinä irrallisina hankkeina, joista ei tahdo muodostua minkäänlaista järkevää kokonaisuutta. Perheessä tarvitaan kaksi autoa – kauppaan, kouluun ja töihin on mentävä autolla.

Privatisoitunut elämänmuoto sujuu jotenkin, kun lapset ovat pieniä, mutta murrosikäistä on vaikea saada viihtymään pienellä tontilla keskellä ei mitään. Puuttuu terveen kaupunki- tai kyläyhteisön yhteisöllisyys.

Tässä ollaan tekemässä kallista virhettä, jota kirotaan pitkään – erityisesti sen jälkeen kun bensa maksaa kaksi euroa litralta.

Pientaloalueenkin voi rakentaa hyvin. Vanha puutarhakaupunki-malli on houkuttelevin pientaloasumisen muoto. Puutarhakaupunki eroaa suunnittelemattomasta omakotimatosta siinä, että sillä on selkeä keskusta, jossa sijaitsevat esimerkiksi kaupat ja koulut ja ennen kaikkea joukkoliikenteen pysäkki. Tärkeää on, että kaupat ovat alueen keskellä eivätkä laidalla ja että joukkoliikenne tukee asioimista oman alueen kaupoissa. Tällaiselle alueelle mahtuu väljällä pientalokaavalla 5000 asukasta ilman että kukaan joutuu olemaan 800:aa metriä kauempana puutarhakaupungin keskustasta. Palvelut ovat lähellä, päivittäisistä matkoista selviää jalan ja murrosikäisillekin on seuraa.

Miksi pientaloalueet rakennetaan huonosti, kun ne osattaisiin rakentaa hyvin? Kunnilla ei ole riittävästi voimaa eikä rahaa tehdä ja toteuttaa suuria suunnitelmia. Maapoliittinen lainsäädäntö on Suomessa alikehittynyttä, ja siksi me toimimme tyhmästi.

Myös rahapula estää kuntia kaavoittamasta edullisesti sijaitsevia tontteja. Yksi uusi asukas maksaa investointitarpeena 10 000 euroa, tuhat uutta asukasta kymmenen miljoonaa. Kaupungit jarruttavat rahapulassaan rakentamista, ja siksi asutus hajaantuu pitkien automatkojen päähän.

Vihreä liitto on laatimassa kaupunkipoliittista ohjelmaa. Asia on mitä ajankohtaisin. Suomen kaupungit rakennetaan parissa vuosikymmenessä lähes valmiiksi. Sellaisessa kaupungeissa me sitten elämme ja pitkään. Sen jälkeen ei ohjelmia tarvita. o