Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Miksi äänestää kunnallisvaaleissa?

Niemeläinen

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) pyrkivät siis kotikuntansa Nurmijärven valtuustoon lokakuun paikallisvaaleissa. Tämä on herättänyt polemiikkia, johon Vanhanen on jämerästi vastannut: poliitikon tehtävänä on politiikan tekeminen, eikä ministerin ja valtuutetun tehtävien yhdistäminen ole ongelma.

Onko se sitten ongelma? Keskustelussa on kiinnitetty huomiota lähinnä ministerin ja erityisesti pääministerin ajankäyttöön. Jos ministerillä on aikaa istua kotikuntansa valtuuston kokouksissa, ilmeisesti valtakunnan asioiden hoitamisessa ei ole tarpeeksi tekemistä – ja jos ministerillä ei ole aikaa istua valtuuston kokouksissa, hän pettää äänestäjänsä, jotka ovat valtuuttaneet hänet hoitamaan kunnan asioita puolestaan.

Vanhanen on vastannut näihinkin kysymyksiin pystyssä päin. Valtuuston kokouksia pidetään iltaisin eli ministerin vapaa-aikana, ja on kohtuullista myöntää ministerillekin oikeus vapaa-aikaan. Valtuuston jäsenenä ministeri säilyttää myös tuntuman ruohonjuuritasoon ja peruspalveluiden tuotannon arkeen.

Näissä asioissa pääministeri on käsittääkseni aivan oikeassa. Jos ministeri tekee ennen vaaleja selväksi, ettei hän ehkä jokaiseen valtuuston kokoukseen isänmaan palveluksesta ehätä, hän ei harhauta äänestäjiään mitenkään. Äänestäjäthän saattavat hyvinkin olla sitä mieltä, että ministerin osallistuminen kunnan päätöksentekoon on kunnan kannalta eduksi. Kuten epäilemättä onkin.

Mutta tässä kohdassa jää alkaa jo ritistä ministeri-valtuutetun alla. Kysymys jääviydestä herää.

Tasavallan hallitus päättää käytännössä kuntien käytettävissä olevista rahoista valtionosuusjärjestelmän ja siihen liittyvän verotulojen tasauksen kautta. Kaikilla verotuksen muutoksilla on omat vaikutuksensa kuntien talouteen. Tämä tarkoittaa sitä, että ministereillä on selvä kaksoisrooli kunnanvaltuustossa: toisaalta he päättävät oman kunnan, toisaalta taas koko valtakunnan tulo- ja menoarviosta.

Konkretisoinpa. Viime viikolla toitotin tältä paikalta, että valtio vetää kuntien välisessä verotulojen tasauksessa välistä sata miljoonaa euroa ja ensi vuonna arviolta 140 miljoonaa euroa. Kuntien taloudessa tämä olisi iso raha, eikä sen siirtäminen valtiolle mitenkään kestä päivänvaloa. Jos pää- ja valtiovarainministeri niin haluaisivat, tämä mielivaltaisuus voitaisiin käden käänteessä korjata.

Kun Nurmijärven valtuusto yrittää saada budjettinsa tulo- ja menopuolen täsmäämään, pää- ja valtiovarainministeri tuskin voivat aivan rasitteettomasti osallistua keskusteluun.

Veronkevennykset ovat toinen esimerkki. Valtio keventää pieni- ja keskituloisten verotusta lähinnä kunnallisveron kautta, sillä tuloasteikon alapäässä valtionveroa ei peritä. Valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) onkin kuulemma kehottanut kuntia varautumaan koko loppuhallituskauden ajan siihen, että kunnallisveron ansiotulovähennyksen ylärajaa nostetaan joka vuosi. Tämä vähentää kuntien verotuloja.

Hallitus on luvannut kompensoida menetykset kunnille, mutta yhtälö vaikuttaa omituiselta: jos verotusta pitää kilpailukyvyn nimissä keventää, mistä valtio aikoo kerätä rahat kompensaatioon? Todennäköisesti valtio vyöryttää jälleen kustannuksia kunnille, joista osa korottaa kunnallisveroprosenttiaan kattaakseen vajeen. On kiehtovaa kuvitella pää- ja valtiovarainministeriä kuuntelemassa pulpetissaan valtuustokollegoidensa budjettipuheita ja painamassa äänestysnappia.

Jos ministerit ovat tällä tavoin esteellisiä päättämään oman kuntansa budjetista, he ovat valtuutettuina siipirikkoja. Koko kunnan palvelutuotanto järjestetään kunnan tulo- ja menoarviossa esitettyjen tavoitteiden ja siinä myönnettyjen määrärahojen puitteissa. Vähän ihmetyttää, jos kuntalaiset siitä huolimatta haluavat valita ministereitä valtuutetuikseen.

Valtion ja kuntien valta- ja vastuusuhteet ovat Suomessa niin monimutkaiset ja vaikeaselkoiset, että kansalaisten on niitä enemmän tai vähemmän mahdoton ymmärtää. Onko tämän vaikeaselkoisuuden ylläpitäminen ehkä valtiovallan tarkoitus? o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.