Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Valtion ja kuntien suhde kunnallisvaaliteemaksi

Niemeläinen

Kunnallisvaaleihin on aikaa kaksi kuukautta, ja listoille on ainakin puolueiden mukaan saatu ehdokkaita edelliskierrosta paremmin. Hyvä niin – mutta mistä kunnallisvaaleissa on kysymys?

Onnekkaita ne kunnat, joissa on vaalien aikaan esillä jokin aidosti paikallinen kiistakysymys: puretaanko tiilimakasiinit, rakennetaanko joen yli silta, pystytetäänkö kirkonmäelle tuulivoimala.

Tällaiset teemat ovat subsidiariteettia parhaimmillaan – paikalliset päätökset tehdään paikallistasolla.

Mutta tällaisia kysymyksiä ei ole esillä kovin monessa kunnassa. Vaalit käydään useimmissa kaupungeissa ja pitäjissä paljon yleisemmällä poliittisen liturgian tasolla, ja tästä alkavat ongelmat.

Veikkaisin, että kaikki puolueet korostavat jämerästi peruspalvelujen turvaamisen tärkeyttä ja hyvinvointivaltion puolustamista. Tai pikemminkin: yhdelläkään puolueella ei ole varaa olla korostamatta peruspalvelujen turvaamisen tärkeyttä.

Suomalaisessa järjestelmässä hyvinvointivaltio tarkoittaa kuntia, joille on sälytetty kansainvälisesti vertaillen enemmän velvoitteita kuin millään muulla planeetan kolkalla. Siksi valtuustoihin pitää valita hyvinvointivaltion tinkimättömiä puolustajia, eikö?

Valitettavasti kysymyksessä on näköharha. Meikäläisessä järjestelmässä valtiovalta päättää sekä kuntien palveluvelvoitteista että niiden rahoitusmahdollisuuksista. Kuntien oma liikkumavara on marginaalinen. Kun valtiovalta on nyt kovasti keventämässä verotusta kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä ja samaan aikaan siirtämässä kunnille lisää vastuuta peruspalveluista, kuntien lammasmainen hyvinvointivaltion puolustaminen alkaa näyttää yhä merkillisemmältä.

Miettikää: viimeksi tuli hoitotakuu, viinaveron alentaminen on lisännyt ja tulee edelleen lisäämään kuntien sosiaali- ja terveysmenoja, ja nyt työryhmä selvittää pitkäaikaistyöttömien vyöryttämistä kuntien toimeentuloluukulle. Globalisaation edetessä ja valtioiden välisten rajojen madaltuessa valtion tietysti pitääkin huolehtia kilpailukyvystään, mutta tähän saakka valtiolaivan painolastia on vähennetty silmänkääntötempulla – siirtämällä sitä kuntien pienvenearmadan taakaksi.

Moni pikkupaatti onkin jo vajonnut reelinkiä myöten. Valtiovallan lohdutus on tyly: se patistaa kuntia parantamaan ”tuottavuuttaan” ja ”tehostamaan” toimintojaan. Käytännössä tämä tarkoittaa henkilöstön vähentämistä ja yksittäisten työntekijöiden hiostamista entisestään.

Sairaanhoitajat, opettajat ja päiväkotityöläiset lähtevät epäilemättä erittäin innokkaasti talkoisiin: hoidetaan enemmän asiakkaita pienemmällä miehityksellä. Tuottavuus nousee kohisten. Ja jos kunnan rahat eivät tehostamisesta huolimatta riitä, se voi aina nostaa kunnallisveroprosenttiaan. Niin yksinkertaista se on – valtion näkökulmasta siis.

Valtion ja kuntien välinen rahoitusjärjestelmä on erittäin monimutkainen ja sekava. Jokainen uudistus tekee sen entistä monimutkaisemmaksi ja sekavammaksi. Olen pitkään epäillyt, että tämä on valtiovallan tarkoituskin: mitä harvemmat ymmärtävät rahoitusjärjestelmää, sitä vähemmän siitä syntyy jupinaa – ja sitä kuuliaisemmin kuntapäättäjät kantavat vastuunsa hyvinvointivaltiosta.

Pieni esimerkki. Muutama vuosi sitten eduskunta muutti valtionosuusjärjestelmää siten, että verotulontasauksen katto poistettiin. Runsaasti verotuloja kerääviltä kunnilta siirrettiin näin roima summa tasauksen piiriin. Tämän olisi jotenkin voinut ymmärtää, jos lisäraha olisi todella jaettu köyhille kunnille palvelujen ylläpitämiseksi – mutta kas kummaa: se meneekin valtion kassaan, ei köyhille kunnille.

Tänä vuonna erotus on 105 miljoonaa euroa, ensi vuonna arvion mukaan jo 141 miljoonaa. Valtio siis vetää sumeilematta välistä kuntien välisessä verotulojen tasauksessa. Miksei kukaan kuntapoliitikko puutu tähän?

Valtion ja kuntien suhteen kirkastaminen pitäisi nostaa kunnallisvaalien keskeiseksi teemaksi. Sosiaalidemokraattien kädet ovat tätä nykyä sidotut keskustan kunnallishegemoniaan, joten uudet avaukset jäävät opposition tehtäväksi. Aineksia on taatusti kylliksi tarjolla. Odottelen uteliaana. o

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.