Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Pimperoa peliin!

Laura Kosonen

Irstas setä ei ymmärrä elämästä mitään.

Käsittelen tässä kirjoituksessa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pohdin maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ilmentymiä yhteiskunnassa. Älkää kuitenkaan vielä kääntäkö haukotellen sivua tai polttako rintaliivejä solidaarisuuden eleenä, sillä tässä kirjoituksessa en aio mainita seuraavia asioita: feminismi, sovinismi, sika, lehmä, sonni, kana, pukki, pehmo, harppu, tosimies, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, vahva nainen, mars ja venus, kuka tiskaa, kuka vaihtaa renkaat.

Riisuakseni sukupuolikeskustelun jankutuksen joukkotuhoaseista ja välttääkseni tasa-arvotykityksen kaivamia syvimpiä poteroita lanseeraan keskusteluun kaksi uutta termiä. Tässä kirjoituksessa puhun mulkerosta ja pimperosta.

Mulkero ja pimpero ovat pohjoismaisen tasa-arvo-utopian Jin ja Jang, toisiaan täydentävät vastakohdat. Mulkero muistuttaa etäisesti maskuliinisuutta. Se ilmentää tahtomista, dynaamisuutta, itsevarmuutta ja kovuutta – pahimmillaan röyhkeyttä. Pimpero taas voidaan yhdistää feminiinisyyteen: se tarkoittaa jakamista, ymmärtämistä, kollektiivista vastuuta ja pehmeyttä – pahimmillaan nöyristelyä.

Pimperolla ja mulkerolla ei ole mitään tekemistä fyysisen sukupuolen kanssa, vaikka ehkä keskimäärin mulkero on miehillä yleisempi ja pimperoa arvostetaan naisessa. Meistä jokaisella on molemmat, mutta joillakin toinen saattaa pysyä piilevänä.

Hain kerran kesätoimittajan paikkaa suuresta maakuntalehdestä. Työhaastattelussa tapasin kaksi herra isoa-pomoa. Keski-ikäiset kantasormusmiehet eivät olleet kiinnostuneita työkokemuksestani tai juttuideoistani. Haastattelutilanteen pääsisältönä oli sen päivittely, kuinka kipeästi journalisteiksi kaivattaisiin nuoria miehiä – ”ne kun ovat itsevarmoja ja sopivan röyhkeitä”. Kirjoittamani jutut kyllä kelpasivat, mutta äijiä pohditutti, ”mahdatkohan sinä (lausuttuna irstas setä -äänellä) olla sittenkin liian kiltti näihin meidän hommiin”.

Kuten yleensä vastaavissa tilanteissa, pöyristys oli niin suuri, että vitutus saapui puoli tuntia jälkijunassa. Suorat sanat jäivät sanomatta.

Myöhemmin tajusin, että raivostuin turhaan herra iso-pomojen käytöksestä. Minunhan olisi pitänyt sääliä heitä. Äijärukat olivat vain täysiä mulkeroita! Ressukat eivät ymmärtäneet pimperon päälle, olivatkohan koskaan sitä kokeneetkaan?

Uskon nimittäin, että elämä on parhaiten tasapainossa silloin kun siinä on sekä mulkeroa että pimperoa. Onnellisia ovat ne miehet ja naiset, jotka saavat maistaa molempia.

Yksi tällaisista elämän tähtihetkistä sattui kohdalleni työskennellessäni laitossiivoojana suuressa leipomossa. Kesäisenä aamuna pesin leivoslaatikoita lastauslaiturilla: seisoin leveässä haara-asennossa ja kannattelin jykevää painepesuria kädet tanassa. Vesi ruiskusi aseestani valtoimenaan, ja aamuaurinko lämmitti työhaalarin alla pullistelevia hauiksiani. Elämä oli siinä ja nyt, ja se oli pelkkää mulkeroa.

Tilanne tuntui täydelliseltä ja tihkui seksiä sen vuoksi, että onnistuin tavoittamaan itsestäni uuden puolen. Löysin sisäisen mulkeroni vastapainoksi minussa yleensä vallalla olevalle pimperolle. Hetkiseksi olin tullut täydeksi.

Olen yrittänyt kaikin voimin olla katu-uskottava emansipoitunut nainen, ja raskasta on ollut. Mutta vasta hiljattain olen tajunnut, että tasa-arvokeskustelu on jo ajat sitten hairahtanut syrjäpolulle, joka ei johda mihinkään. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on turhaa: barrikadeille täytyy nousta puolustamaan mulkeron ja pimperon yhtäläistä oikeutta olemassaoloon ja arvostukseen.

Sillä kaikkihan me tiedämme, että tämä on mulkeroiden maailma. Mulkeroa arvostetaan, sillä mulkero on menestyvän ihmisen prototyyppi. Tärkeissä tehtävissä tarvitaan mulkeroa, ei niissä pimperolla pärjää. Talous kasvaa ja pyörät pyörivät vain mulkeron voimalla. Pimperolle on tilaa vain kotioloissa, arvostusta tuskin löytyy sieltäkään. Yhteiskuntamme on rakennettu mulkeron varaan.

Me emme osaa arvostaa pimperossa piilevää voimaa. Emme tajua, että elämä olisi ehjempää, jos myös pimperolla olisi sijansa. Mulkero ja pimpero kuuluvat kaikille, niin naisille kuin miehille! Oikeasti tasa-arvoisessa maailmassa ihmisyyteen mahtuisivat molemmat puolet, ne olisivat osoitus vahvuudesta.

Piinkova pörssimeklari saattaisi avautua työpaikan aamupalaverissa vaikeasta elämäntilanteesta – ja saada osakseen ymmärrystä. Illalla parin saunakaljan jälkeen kollega läiskisi toverillisesti olalle ja tokaisisi ihailua äänessään: ”Respect, jätkässä on nimittäin pimperoa.” o