Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Tutkintoja myynnissä

Vapaakauppa-ajattelu vaarantaa koulutuksen tasa-arvoisuuden.

Veikko Halmetoja

Palveluiden kauppaa koskevat kysymykset herättävät voimakkaita tunteita. Onhan meneillään palveluyhteiskunnan rakenteellinen muutos. Terveyspalvelujen liberalisointi on käynnistynyt vauhdikkaasti, ja myös suomalainen yliopistomaailma on altis palvelukaupan vapautumiselle. Onhan koulutus jo monissa maissa maksullista.
Tähän asti Euroopan unionin yhteinen kauppapolitiikka on vaatinut myös kansallisten parlamenttien hyväksynnän terveys- ja koulutuspalveluiden kauppaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin liittymisestä. Nyt asiaa ollaan siirtämässä EU-päätöksentekoon. Yksimielisyyttä siitä, tehdäänkö päätökset määräenemmistöllä vai yksimielisesti, ei ole vielä saavutettu.
Jos määräenemmistöpäätöksiin siirrytään, on vaarana, että suomalainen yliopistojärjestelmä luiskahtaa osaksi kansainvälistä palveluiden kauppaa.

Mitä haittaa tästä sitten on? Kyllähän ulkomaiset yliopistot voivat tälläkin hetkellä tarjota koulutusta Suomessa.
Ongelmat liittyvät rakenteisiin, jotka antavat julkisille palveluille etulyöntiaseman. Jos olemme mukana vapaan kaupan sopimuksissa, voivat suomalaisista markkinoista kiinnostuneet ulkomaiset yliopistot valittaa niistä kilpailun esteinä.
Nykyisen lainsäädännön mukaan kaikkien suomalaisia yliopistotutkintoja antavien yliopistojen tutkintokoulutus on maksutonta. Nämä yliopistot on kirjattu yliopistolakiin. Mikäli korkeakoulutus otettaisiin Suomessa vapaan kaupan piiriin, saatettaisiin maksuttomuuteen sidottu tutkinnonanto-oikeus nähdä kilpailun esteenä.
Maksuttomuusperiaatteella suojataan koulutuksellista tasa-arvoa. Laadukkaan koulutuksen saamisen esteenä ei saa olla varattomuus. Nykyisessä järjestelmässä lukukausimaksuilla ei voida kilpailla ja asettaa siten opiskelijoita eriarvoisiin asemiin. Maksamalla ei siis voi saada yliopistolta esimerkiksi parempia opinto-ohjauspalveluita.

Jos kävisi niin, että tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuusperiaatteesta jouduttaisiin luopumaan, voisi suomalaiseksi maisteriksi valmistua esimerkiksi yhdysvaltalaisen kaupallisen yliopiston tutkinnon suorittaneena.
Olisi myös odotettavissa, että julkista tehtäväänsä suorittavat ilmaiset yliopistot alkaisivat kärsiä laadullisesti, kun kaupallisella pohjalla toimivat oppilaitokset kuorisivat kerman päältä, esimerkiksi tarjotessaan korkeilla lukukausimaksuilla kustannetut huippuopettajat. Julkiset yliopistot joutuisivat kilpailemaan pienemmillä palkoilla ja saisivat käyttöönsä huonomman opettaja- ja tutkija-aineksen.

Sama kerman kuorinta jatkuisi oppiainevalinnoissa. Miksi nämä kaupalliset korkeakoulut tarjoaisivat kustannustehotonta koulutusta tai tekisivät kustannustehotonta tutkimusta? Eivät ne sitä tekisikään. Osa niistä tarjoaisi helppoja sarjatuotantotutkintoja ja osa todella laadukasta koulutusta ja tutkimusta maksukykyisille. Perustutkimuksen asema heikkenisi entisestään.
Vaarana olisi myös se, että nykyiset korkeakoulut perustaisivat rinnalleen maksullisia oppilaitoksia, joihin olisi mielekästä panostaa resursseja niiden tuottavuuden ansiosta. Tällöin varakkaat voisivat hankkiutua näihin yksiköihin ja köyhät jäisivät ilmaiselle puolelle. Olisi myös mahdollista, että esimerkiksi aikuisopiskelijat ohjattaisiin maksullisiin, heille suunniteltuihin koulutusohjelmiin.

Suomessakin on aika ajoin keskusteltu mahdollisuudesta soveltaa niin sanottua opintosetelijärjestelmää myös yliopistojen tutkintokoulutukseen. Jokaiselle suomalaiselle tarjottaisiin sovittu määrä aikaa ja rahaa, jonka hän saisi käyttää koulutukseensa. Julkiset yliopistot luopuisivat samaan aikaan maksuttomuudestaan ja yliopistot alkaisivat aidosti kilpailla opiskelijoistaan, jotka muuttuisivat yliopistoyhteisön jäsenistä yliopiston asiakkaiksi.
Kuitenkin osa voittoa tavoittelevista oppilaitoksista määrittelisi lukukausimaksunsa opintosetelin arvoa korkeammiksi, eikä köyhillä olisi edelleenkään asiaa näihin oppilaitoksiin. Julkisten yliopistojen asema heikkenisi entisestään, kun valtio supistaisi niiden rahoituksesta opintosetelien kustannukset. Valtion subventoimat opintosetelit toisivat lisää rahaa taloudellista voittoa tavoitteleville kouluille.
Kilpailun sanotaan parantavan laatua kustannustehokkaasti. Kaikkialla kilpailu ei kuitenkaan toimi.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO