Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Lääkejäämiä päätyy vesiin

Kaarina Järventaus

Virtsasta viemärin kautta vesistöihin päätyvät lääkeaineet voivat vaikuttaa vesiluontoon.

Suomalaiset käyttävät vuosittain satoja tonneja lääkkeitä. Ne eivät imeydy kokonaan käyttäjiensä elimistöön, vaan osa poistuu lähinnä virtsan mukana jätevesiin. Jätevedenpuhdistamoita puolestaan ei ole suunniteltu poistamaan lääkeaineita ja muita kemikaaleja.

Suomen käytetyintä lääkeainetta, ibuprofeenia, napsitaan vuodessa yli 70000 kiloa. Vesistöjen kannalta se ei ole hankalimmasta päästä, kertoo Åbo Akademin orgaanisen kemian laitoksessa työskentelevä Niina Lindqvist. Hän on väitöskirjaansa varten selvittänyt viiden eri lääkeaineen joutumista vesistöihin.

Ibuprofeenista kulkee elimistön läpi sellaisenaan vain kymmenesosa, ja melko helposti biohajoavana se poistuu valtaosaltaan puhdistusprosessissa. Sen sijaan esimerkiksi diklofenaakki-nimisestä särkylääkkeestä 60-80 prosenttia jatkaa matkaansa vedenpuhdistamolta. Myös eräiden epilepsialääkkeiden ja kolesterolilääkkeiden on huomattu olevan vaikeasti poistuvia.

Lääkkeet ovat usein vesiliukoisia eivätkä siksi rikastu ravintoketjussa. Vesiliukoisuudella on kuitenkin haittapuolensa: kemikaaleihin eivät tepsi mekanismit, jotka yleensä puhdistavat juomaveden tai pohjaveden.

”Koko ajan ympäristöön purkautuu suuria määriä lääkeaineita, eikä minkään aineen puhdistus ole sataprosenttista. Minusta ei ole ihan oikein, että ympäristöön syötetään tuhansia yhdisteitä”, Lindqvist katsoo.

Juomavedet eivät ole vaarassa

”Näyttää siltä, että vesiin joutuvista lääkkeistä ei muodostu ihmisille terveysriskejä”, sanoo professori Tuula Tuhkanen Tampereen teknillisen yliopiston bio- ja ympäristötekniikan laitoksesta. Tuhkanen on perehtynyt lääkkeitä ja vesiä koskevien Euroopan unionin tutkimushankkeiden tuloksiin.

”Suomessa asiat ovat melko hyvin”, Tuhkanen arvioi.

”Väestömäärät ovat melko pieniä, eikä meillä ole jokivesistöjen varrella suuria kaupunkeja, joiden jätevedet menisivät jokeen seuraavan kaupungin juomavedeksi”, Tuhkanen selittää. Pulmallisimmat paikat ovat Aurajoen, Kokemäenjoen ja Kyrönjoen varrella.

”Aivan toista on esimerkiksi Brasiliassa, jossa 18 miljoonan asukkaan São Paulossa lääkkeitä käytetään yhtä runsaasti kuin kehittyneissä maissa, mutta jätevesien käsittely on kehitysmaiden tasoa.”

Estrogeeni vaikuttaa vesieliöihin

Suomessa veden lääkeainepitoisuudet ovat jääneet nanogrammoihin litrassa. Siitä ei seuraa terveysvaikutuksia, mutta ympäristövaikutuksia voi tulla.

”Suomen jokivesistöistä tuskin löytyy vesieliöille välittömästi myrkyllisiä pitoisuuksia, mutta toisaalta kokonaistilannetta ei tunneta”, Lindqvist sanoo. ”Käytössä on yli tuhat lääkeainetta, ja lisäksi tulevat niistä syntyvät aineenvaihduntatuotteet.”

Hormonihoitojen estrogeenin tiedetään vaikuttavan vesieliöihin jo erittäin pieninä pitoisuuksina, mutta myös aivan muut lääkeaineet voivat sekoittaa eliöiden sisäeritystä.

Tuhkasen mukaan lääkkeet ovat vain osa varsinaista ongelmaa. Viemäreihin joutuu monenlaisia kemikaaleja: hygieniatuotteita, hajusteita, desinfiontiaineita ja pesuaineita, usein myös teollisuuden kemikaaleja ja torjunta-aineita.

Masennuslääkkeitä kaloissa

Yhdysvalloissa on jokivesistöjä, joiden vesi käytetään matkan varrella moneen kertaan.

”Kymmenisen vuotta sitten huomattiin, että antibiootteja päätyy pintavesiin. Sitten aloimme ihmetellä, mitä kaikkea muuta niihin joutuu”, kertoi Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n vesiasiantuntijana pitkään toiminut biologi Gerald Filbin Washingtonissa toukokuussa.

”Kolmen neljän viime vuoden aikana olemme löytäneet jätevedenpuhdistamoista ja juomavesivaroista Prozacin ja Ritalinin tapaisia lääkkeitä.”

Prozac on masennuslääke ja Ritalinia käytetään lasten ylivilkkauden hoitoon.

”Tietääkseni lääkeaineita ei juuri päädy juomaveteen, mutta pintaveteen ja ympäristöön niitä joutuu. Olemme alkaneet havaita mitattavia pitoisuuksia selkärankaisissa ja kaloissa”, Filbin kertoi. ”Alamme nyt arvioida, aiheutuuko aineista riskejä ja onko niitä tarpeen rajoittaa määräyksin. Tätä ei ole aikaisemmin tultu ajatelleeksi.”

Testausta vai erottelua?

Lääkekemikaalien aiheuttamaan ongelmaan on mahdollista puuttua monessa eri vaiheessa. Lääkkeiden biohajoavuus tai haitallisuus vesieliöille voidaan testata ennen hyväksymistä.

”Eläinlääkkeille on jo testivaatimuksia, ihmisten lääkkeille niitä on tulossa”, Tuula Tuhkanen kertoo.

”Paras olisi, jos lääkkeiden käyttöä saataisiin vähennettyä”, Niina Lindqvist pohtii. Hän ei kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä.

Yksi ratkaisu olisi lääkeaineiden ekomerkintä. Testaaminen olisi kuitenkin kallista.

Virtsa voitaisiin erottaa ja kerätä erikseen. ”Se taas vaatisi uudet pytyt ja viemäröinnit”, Lindqvist huomauttaa. Myös puhdistamoilla voitaisiin lisätä keinoja: ”Esimerkiksi otsonointi puree moniin aineisiin, mutta se on kallista.”

”Seuraaminen riittää Suomessa”, Tuula Tuhkanen katsoo. ”Jos puhdistamoita kehitetään poistamaan lääkeyhdisteitä, ne poistavat paljon muutakin saman tien”, hän kuitenkin huomauttaa. o