Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Punainen kupla puhkeaa

Jyrki Räikkä

Päätoimittaja Yrjö Raution näyttävä ero Kansan Uutisista ja Vasemmistoliitosta on kolaus, josta puolue ei hevin toivu. Avoimella kirjeellään Rautio teki läksiäisiksi Vasemmistoliitolle ruumiinavauksen ja viskoi osat ympäri poliittista kenttää. Varsinainen paljastus Raution jäähileinen analyysi "nyyttikestipuolueeksi" nimittämänsä Vasemmistoliiton tilasta ei tietenkään ole, mutta kokeneen vaikuttajan tarkkaan tähtäämät iskut horjuttavat vakavasti puolueen perustuksia.
Raution kritiikin kohde on puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, jota Rautio syyttää populismista ja aatteettomuudesta. Syytöksissä on vinha perä, mutta toisaalta juuri tuolla tuulia haistelevalla ja tempoilevalla tyylillään Siimes on pitänyt puolueensa kannatusta kohtuullisen korkeana. Erittäin taitavana mediapoliitikkona Siimes on antanut Vasemmistoliitolle nuorekkaan, urbaanin ja punavihreän kuorrutuksen, joka on kauempaa katsoen peittänyt alleen puolueessa vahvoissa asemissa olevan vanhakantaisen ay-siiven ja änkyrästalinistit.

Mikään bluffi ei kestä ikuisesti. Kannatusmittaukset osoittavat, että Siimeksen taika on alkanut vähitellen hiipua, eikä Raution temppu ainakaan loivenna alamäkeä. Vasemmistoliitolle ei toisaalta ole luvannut pitkää ikää myöskään Raution oma linja, joka on pyrkinyt tiiviisti demarien kylkeen. Jäähyväiskirjeessään Rautio sanoo, että hänen mielestään vasemmistopuolueet saisi yhdistää vaikka heti.
Raution pesänselvitys työntää väkeä sosiaalidemokraattien ja vihreiden syliin. Poliittisen kannatuksen nollasummapelissä kilpailijan riutuminen herättää yleensä tyytyväisyyttä, mutta ehkä on syytä kantaa huolta myös politiikan monimuotoisuudesta. Työväenpuolueiden vähittäinen fuusioituminen lisää sosiaalidemokraattien valtaa, eikä entisestään paisunut valtionhoitaja-SDP ole kovin uskottava vasemmistolainen vaihtoehto.

Päästökauppa kannattaa

Päästökaupan turmiollisuudesta leviää julkisuuteen toinen toistaan hurjempia lukuja. Viimeksi loppiaisena Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) tutkimusjohtaja Juha Honkatukia arvioi, että päästökauppa puhaltaa Suomesta vuoteen 2010 mennessä noin 10000 työpaikkaa.
Päästökaupan aloittamiseen on vielä vuosi, ja siihen liittyvä taakanjakokin on vielä kesken. Kuuden vuoden päähän ulottuva kustannusten arviointi vaatii melkoista itsevarmuutta, ja vielä rohkeampaa on spekuloida sillä, missä määrin päästökauppa heijastuu työllisyyteen. Vientimarkkinoilla lopputulokseen vaikuttavat myös päästökaupassa mukana olevien kilpailijamaiden ratkaisut, jotka ovat Suomen päätösten lailla pahasti myöhässä. Monet Keski-Euroopan maat on velvoitettu vähentämään päästöjä selvästi alle vuoden 1990 tason, kun Suomelle riittäisi tuolle tasolle palaaminen.

Ilmastopolitiikka on osoittautunut suomalaiselle teollisuudelle yllättävän käteväksi aseeksi, jonka kärki kääntyy kerkeästi 180 astetta. Kevään 2001 ydinvoimapäätöstä edeltänyt kansallinen konsensus ilmastotalkoisiin osallistumisen välttämättömyydestä on tipotiessään. Nyt ilmastopolitiikasta on kasvamassa suomalaista veropolitiikkaakin oivallisempi syntipukki, jonka harteille voidaan lastata kaikki liike-elämän epäonnistumiset ja vaikeudet.
Jos teollisuus lopettaisi tutkainta vastaan taistelemisen, keskittäisi voimavarat uuden energiatekniikan kehittämiseen ja petaisi itselleen kilpailuasemia tulevaisuuden markkinoille, työllisyysnäkymät näyttäisivät paljon valoisammilta. Tällaista pitkän tähtäimen suunnittelua tuntuu kuitenkin olevan mahdotonta sovittaa kvartaalikapitalismin järjenjuoksuun. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO