Jyrki Räikkä
Suomen Pankin johtokuntanimityksistä keitetään aina kitkerä soppa, vaikka
täytettävien paikkojen merkitys on EU- ja Emu-jäsenyyden aikana kärsinyt
jyrkän inflaation. Kun Suomen Pankilla ei enää ole entisen kaltaista
merkitystä Suomen kansantaloudelle, eduskunnan pankkivaltuustolla on ollut
viime vuosina pyrkimystä jyvittää hyväpalkkaisia johtokuntapaikkoja lepo-
tai välilaskupaikan tarpeessa oleville pitkän linjan poliitikoille.
Toistaiseksi nämä suunnitelmat ovat menneet myttyyn, kun presidentti Tarja
Halonen on nimittänyt paikoille virkamiehiä, joilla on laaja
talouspoliittinen asiantuntemus.
Perjantaina täytettävään Suomen Pankin pääjohtajan virkaan pankkivaltuusto
esittää EU-komissaari Erkki Liikasta. Yhteiskunnallisena vaikuttajana
Liikasella on riittävästi painoarvoa, ellei suorastaan poliittista
ylipainoa. Aiemmin Halosen kaudella käytetyillä kriteereillä mitaten
hakijoiden joukossa on monia valtiotieteen kandidaatti Liikasta
ansioituneempiakin hakijoita. Mutta pitääkö linja nyt, kun pankkivaltuuston
esittämä ehdokas on Halosen vanha puoluetoveri?
Sosiaalidemokraateille tilanne on herkullinen: Liikasen nimitys pönkittää
demarihegemoniaa Suomen Pankissa, selkeyttää SDP:n tulevan
puheenjohtajavaalin asetelmia ja jättää Liikasen kasvamaan korkoa
presidenttihautomona aiemminkin toimineeseen Suomen Pankkiin - pääjohtajan
seitsenvuotinen virkakausi päättyy reilut puoli vuotta ennen vuoden 2012
presidentinvaaleja.
Keskustakaan ei varmasti jää viroista osattomaksi. Todennäköisesti maksun
aika koittaa jo EU-vaalien jälkeisissä komissaarinsalkkujen jaossa. Kun
Paavo Lipponen on ilmoittanut olevansa kiinnostunut vain EU-komission
puheenjohtajuudesta, Olli Rehnin osakkeet komissaaripörssissä nousevat
huimasti. Komission puheenjohtajan valinnan ratkaisee eurooppalaisten
puolueryhmittymien vaalimenestys koko EU-alueella, joten sekä keskusta että
SDP voivat hyödyntää kampanjassa omia komissaariehdokkaitaan astumatta
pahasti toistensa varpaille. Viimevuotiset pääministerivaalin jäljet eivät
enää pelota.
Liikasen poliittinen tausta ja nimitykseen liittyvä pelikuvio on siinä
mielessä kiusallinen, että periaatteessa Suomen Pankin pääjohtajan pitäisi
Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana olla ehdottoman riippumaton
kaikista kytkennöistä ja sidoksista. Pääministeri Matti Vanhanen
varoittelikin jo leimaamasta nimitystä poliittiseksi, jotta tulevan
pääjohtajan asema ei vaarantuisi.
Pääministerikaudellaan Vanhanen on aiemminkin halunnut hillitä julkista
keskustelua - ja ilmiselvien tosiasioiden tunnustamista - hallituksen
kannalta kiusallisissa asioissa. Peilikuvan syyttäminen ei auta, ellei
hallitus ole valmis tarkistamaan omia toimintatapojaan.
Rikollisuus lailliseksi?
Sisäministeriön työryhmä haluaisi peitetoimintaan osallistuville
poliiseille oikeuden tehdä rikoksia, jotta rikollisjärjestöjen ytimeen
soluttautuminen ja päätekijöiden saattaminen vastuuseen helpottuisi.
Väkivaltarikosten tekeminen olisi poliisiltakin kielletty.
Vaarana on, että ammattimainen rikollisuus raaistuisi uudistuksen vuoksi:
järjestöjen sisäpiiriin pyrkivien pitäisi todistaa kelpoisuutensa
väkivallantekojen avulla. Pitäisikö poliisille siis sovelletulla logiikalla
antaa peitetoiminnassa myös oikeus väkivaltarikoksiin? Ei tietenkään.
Poliisin valtuuksien jatkuva laajentaminen johtaa nopeasti umpikujaan.
Rikosten tekeminen "hyvässä tarkoituksessa" hämärtää laillisuuden rajoja ja
voi korruptoida myös poliisikuntaa ja poliisin uskottavuutta. Poliisin
hyvän maineen - ja koko yhteiskunnan turvallisuuden - kannalta
uudistuksesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
