Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Nato vai miinat?

Turvallisuuspolitiikan vaihtoehtoja ei pidä esittää mustavalkoisesti.

Tarja Cronberg

Jos sinulla olisi 500 miljoonaa euroa, ostaisitko mieluummin seitsemän vuoden Nato-jäsenyyden vai korvaisit jalkaväkimiinat?
Nato-jäsenyys maksaisi puolustusministeriön hiljattain valmistuneen arvion mukaan noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen osuus Naton yhteisistä menoista olisi noin 30 miljoonaa euroa. Noin sadan upseerin sijoittaminen esikuntiin maksaisi 10 miljoonaa, ulkoministeriön kautta siirtyisi Naton yhteisiin menoihin 5 miljoonaa, ja loput 25 miljoonaa vuositasolla on arvio välttämättömistä materiaalikustannuksista.
Puolustusministeriössä on vastikään arvioitu myös miinoja korvaavien vaihtoehtojen kustannuksia. Suomen nykyiset jalkaväkimiinat vanhenevat vuoteen 2020 mennessä. Suomi on asettanut tavoitteekseen allekirjoittaa Ottawan sopimuksen vuonna 2006, ja jalkaväkimiinat poistettaisiin jo vuonna 2010. Kustannusarvio on laskenut edellisistä arvioista ja on tällä hetkellä 180-600 miljoonaa euroa riippuen siitä, minkälaisella teknologialla miinojen toiminta sotatilanteessa korvattaisiin.

Kustannukset ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaisevia. Kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä uhkaa vastaan taistellaan ja miten. Nato tuottaisi ydinasepelotteen, joka estäisi Venäjän mahdollisen hyökkäyksen Suomeen.
Miinat taas hidastaisivat mahdollista hyökkääjää. Jokainen räjähtänyt miina poistaisi rintamalta haavoittuneen ja kaksi, jotka lähtevät häntä kantamaan, kuten eräs puolustusministeriön edustaja asian ilmaisi.
Molemmissa tapauksissa on kyse Venäjän uhkan torjumisesta. Eduskunnan käytävillä on kuulunut ehdotuksia, että tässä olisi mahdollisuus historialliseen kompromissiin. Ne, jotka kannattavat sekä Nato-jäsenyyttä että miinojen säilyttämistä, luopuisivat miinoista. Ne, jotka vastustavat sekä Nato-jäsenyyttä että miinoja, hyväksyisivät Nato-jäsenyyden.

Puolustusministeriön omien selvitysten suhde näihin kahteen vaihtoehtoon ja niiden kustannuksiin on mielenkiintoinen. Nato-selvityksessä todetaan, että Nato-jäsenyyden kustannukset voidaan sijoittaa normaaliin puolustusbudjettiin. Toisin sanoen Nato-jäsenyys olisi veronmaksajille "ilmainen". Miinankorvausjärjestelmät sitä vastoin eivät ole ilmaisia.
Esitellessään raporttia puolustusministeriön edustajat korostivat, että jos lisärahaa ei tule, on se jostakin muusta pois.
Ymmärrän hyvin, että upseereille on houkuttelevampaa osallistua brysseliläisen upseerikerhon toimintaan kuin korvata jalkaväkimiinoja. Silti on todettava, että puolustusbudjetissa on selkeästi jonkin verran ilmaa eivätkä selvitykset ole niin neutraaleja miltä näyttävät.

Jos minulla olisi 500 miljoonaa euroa, yrittäisin ehkäistä ennalta Venäjän uhkan syntymistä. Paras keino tähän on Venäjän nopea integraatio länsimaiseen markkinatalouteen. Jo nyt yli puolet Venäjän viennistä kohdistuu Euroopan unioniin.
Yhteistyötä tulee kaikilla tasoilla lisätä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 500 miljoonaa euroa käytettynä Venäjän ja EU:n välisen yhteistyön parantamiseen esimerkiksi kroonisesti rahaa kaivanneen pohjoisen ulottuvuuden puitteissa olisikin mielestäni parempi investointi kuin miinat tai Nato-jäsenyys.

On vaikea kuvitella, että Venäjä lähitulevaisuudessa tai edes keskipitkällä aikavälillä olisi hyökkäämässä EU-maahan. Muita mahdollisesti Venäjältä tulevia uhkia, kuten ympäristökatastrofeja tai sairauksien leviämistä, vastaan meitä eivät suojaa miinat eikä Nato-jäsenyys. Näitä uhkia voidaan torjua vain taloudellisen ja sosiaalisen yhteistyön kautta.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO