Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Laitonta vai tavatonta?

Jyrki Räikkä

Olisi hurskastelua väittää, että Anneli Jäätteenmäen ja Martti Mannisen oikeudenkäynti olisi vain rikosoikeudellinen prosessi. Viime eduskuntavaaleja edeltäneet tapahtumat ja niistä vuoden mittaan julkisuuteen tulleet tiedot antavat toki perusteltuja syitä epäillä Mannista virkasalaisuuden rikkomisesta ja Jäätteenmäkeä siihen yllyttämisestä tai avunannosta. Rikosepäily on aiheellisesti annettu tuomioistuimen ratkaistavaksi, ja käräjäoikeuden lainmukainen velvollisuus on langettaa asiamukainen rangaistus, jos lakia on rikottu.
Siihen, että tapaus on edennyt tuomioistuinkäsittelyyn asti, ovat kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaneet päivänpolitiikan tapahtumat: eduskuntavaaleja edeltänyt vaalikamppailu, Jäätteenmäen lyhytaikainen pääministeriys ja hänen eroonsa johtanut luottamuspula. Rikosepäily ei olisi noussut esiin ilman Irak-kysymykseen liittynyttä spektaakkelimaista julkisuutta, jota
Jäätteenmäki vaalikampanjansa aikana nimenomaisesti haki. Kysymyksen esille ottamiseen hänellä oli täysi oikeus, ja keskustelu Suomen linjauksista oli viime keväänä hyvin perusteltu, vaaliteemanakin asiallinen aihe.
Oikeudessa Jäätteenmäkeä ei syytetä salassapidettävän aineiston julkistamisesta, vaan aineiston hankkimiseen liittyvästä rikoksesta, Mannisen taivuttamisesta tai kehottamisesta virkasalaisuuden rikkomiseen.
Vaikka vuodetuissa Irak-asiakirjoissa olleiden tietojen hyväksikäyttö ilmiselvästi rikkoi politiikan kirjoittamattomia pelisääntöjä, tällaisten sääntörikkeiden arviointi ei kuulu tuomioistuimen tehtäviin. Poliittisen rangaistuksen Jäätteenmäki sitä paitsi sai jo, kun hän joutui luopumaan pääministerin virastaan.

Jäätteenmäki vetosi jo vaalikampanjan aikana ja uudelleen keskiviikkona puolustuspuheessaan olettamukseen, jonka mukaan hänellä oli nimenomaan oppositiojohtajana oikeus saada erinäisiä luottamuksellisia asiakirjoja.
Lausuman täytyy perustua kokemusperäiseen tietoon - laki ei tällaista oppositiojohtajan erikoisasemaa tunne.
Demokratian ja hallinnon läpinäkyvyyden kannalta lakiin perustumattomien sisäpiirien olemassaolo ei ole hyväksi. Oletettavaa on, että monet poliittiset päättäjät ovat saaneet tai edelleen saavat salassapidettäviä dokumentteja ohi virallisten jakelukanavien.
Tieto on valtaa, ja vallan mekanismeja on säänneltävä tarkoin. Nykyisen lainsäädännön perusteella kaikki virkasalaisuutta rikkovat tietovuodot pitäisi nostaa päivänvaloon ja punnita samanlaisella oikeuden vaa'alla kuin Mannisen ja Jäättenmäen tapaus. Toisaalta myös asiakirjojen salaamisperusteita olisi tarpeen arvioida uudelleen. Se on kuitenkin viranomaisten ja lainsäätäjän, ei tuomioistuimen tehtävä.

Leikistä todeksi

Kokoomuksen puheenjohtajuudesta luopuva Ville Itälä uskoo ilmeisen vakavissaan tulleensa animaatiohahmon syrjäyttämäksi. Itälä väittää, että hänen Itse valtiaat -sarjassa esiintyvä karikatyyrinsä on heikentänyt kohtalokkaasti oikean Ville Itälän uskottavuutta. Samaa virttä ovat veisanneet muutkin kokoomusvaikuttajat.
Älkää naurattako. Itälällä on ollut aito uskottavuusongelma, mutta sen taustalla on hänen markkinoimiensa arvojen ja kokoomuksen tekojen välinen ristiriita: ympäristöarvot ja sosiaalinen vastuu eivät todellakaan ole kovin korkealla puolueen asialistalla. Myös ristiriita kokoomuslaisen auktoriteettihakuisuuden ja Itälän "pehmeän" johtamistyylin kanssa on tullut selväksi jo asiajournalismin kautta.
Yleensä satiirin kohteeksi pääseminen vain lisää poliitikon suosiota. Esimerkiksi vihreiden pitäisi olla kokoomusta huolestuneempia Itse valtiaiden sisällöstä: ohjelmassa kun ei esiinny yhtään vihreää poliitikkoa, vaikka puolueella on kohtuullisesti kokoa ja vielä enemmän karrikoitavaa potentiaalia. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO