Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Kioton jälkeen

Ilmastopolitiikan tähtäin on asetettava vuoteen 2050.

Osmo Soininvaara

Ei ole helppoa olla suomalainen sen jälkeen kun hallitus päätti vastustaa Euroopan unionin sitoutumista Kioton sopimuksen jälkeisiin päästövähennyksiin.
Kioton sopimus on vain verryttelykierros ennen varsinaista koitosta. Koko hanke on turha, ellei jatkoa seuraa. Kioton sopimus viivästyttää ilmastonmuutosta vain joillakin kuukausilla.

Hallitus näyttää pelästyneen tietoa, että ilmastopolitiikka saattaa alentaa vuoden 2010 kokonaistuotantoa puolella prosentilla. Äskettäin julkisuuteen tulleen Pentagonin raportin mukaan ilmastonmuutos saattaa syöstä maailman anarkiaan, nälänhätiin ja verisiin sotiin. Jokaisella meistä on oma tapansa panna asiat tärkeysjärjestykseen.

Uskon yhä, että järki voittaa ja kaikkialla maailmassa ryhdytään päättäviin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tuotannon ja kulutuk-sen vääntö uuteen asentoon sävyttää maailmantaloutta seuraavat sata vuotta.Onhanhiilidioksidipäästöjävähennettävä ainakin50 prosentilla.
Tässä vaiheessa tähtäin kannattaa asettaa vuoteen 2050. Siihen mennessä lähes kaikki tuotantolaitokset on uusittu - eihän nytkään 1950-luvun tehtaista ole moni toiminnassa. Kaiken uuden rakentamisessa on tästä eteenpäin otettava huomioon ilmastopolitiikan vaatimukset.
Siksi vuorineuvoksille on selkeästi kerrottava, että Kioton jälkeen seuraa jatkoa.

Koneet on uusittu, mutta valtaosa nykyisestä rakennuskannasta on yhä käytössä vuonna 2050. Suomen energiankulutuksesta puolet menee kiinteistöjen lämmitykseen ja kotitaloussähköön. Juuri nyt tehdään suuria virheitä, kun rakennetaan vuosittain tuhansia sähkölämmitteisiä pientaloja yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle.
Tuleva energiahuolto perustuu toisaalta biomassaan, jonka hyödyntämiseen Suomella on hyvät edellytykset, ja toisaalta aurinko-vetytalouteen, joka vaatii valtavia investointeja ja laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Energia ei lopu, mutta siitä tulee kallista.

Tuleva yhteiskunta ei voi olla nykyisenlainen massakulutusyhteiskunta, mutta ei sen silti nykyistä huonompi tarvitse olla. Kertakäyttökrääsää on vähemmän, eikä nykyisenlainen autoilu ole mahdollista, mutta laatuun ja hyviin palveluihin on varaa.
Massakulutusyhteiskunnan purkamisen ja globalisaation ansiosta välttämättömän työn määrä vähenee - siis vapaa-ajan määrä lisääntyy.
"Enemmän aikaa, vähemmän roinaa" on hyvä iskulause myös ilmastopolitiikkaa ajatellen. Tulevien sukupolvien voi olla vaikeata ymmärtää tätä heikkolaatuisen rihkaman ja työuupumuksen aikaa.
Arkeologit tulevat kutsumaan tätä kaatopaikkakulttuurien ajaksi.

Maapallo ei kestä sitä, että kehitysmaiden hiilidioksidipäästöt asukasta kohden nousevat teollisuusmaiden tasolle. Toisaalta ei ole mahdollista sanoa, ettei kehitysmaiden asukkailla olisi oikeutta samanlaiseen elintasoon kuin meilläkin.
Ainoa mahdollisuus on, että kehitysmaat hyppäävät suoraan säästävään teknologiaan ohittaen meidän nykyisen haaskaavan teknologiamme.
Teollisuusmaiden on tämä ainakin osittain rahoitettava korvauksena ilmakehän kantokyvyn rohmuamisesta. Käytännön mekanismina tähän voisi olla maailmanlaajuinen päästökauppa, jossa kehitysmaat myisivät päästöoikeuksiaan teollisuusmaille ja rahoittaisivat säästöinvestointinsa tätä kautta.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO