Anna Tommola
Tarkastellaanpa keskivertokunnan liikuntapalveluja. On urheiluhalli: tilat
kori- ja lentopallolle, tennikselle, squashille ja sählylle, uima-allas ja
kuntosali. Vuorot on jaettu palloseurojen ja naisvoimistelijoiden kesken.
Jäähallihankkeen rahoitus on juuri lyöty lukkoon.
Miten tasapuolisesti tarjonta palvelee naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia?
Näppituntumalla on paha sanoa. Tarvitaan tietoa niin kunnan sukupuoli- ja
ikäjakaumasta kuin naisten ja miesten tosiasiallisista harrastuksista ja
ajankäyttötavoista. Julkisia kulkuneuvoja käyttävät pääosin naiset, joten
silläkin on väliä, pääseekö liikuntapaikoille bussilla vai lasketaanko vain
pysäköintitarve.
Liikunta on hyvä esimerkki siitä, miten kansalaisten palveluja koskevia
päätöksiä tehdään usein sukupuolisokeasti, niillä ei nähdä
tasa-arvovaikutuksia.
Selvitykset osoittavat naisten jäävän liikuntatilojen rakennuttamisessa ja
salivuorojen jaossa vähemmälle, vaikka he liikkuvat enemmän. Jyväskylän
yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kuntien liikuntamenoista alle 40
prosenttia kohdistuu naisiin. Kärjistäen: miehet pelaavat sählyä kunnan
vuoroilla, naiset jumppaavat yksityissaleilla.
Espoo edelläkävijänä
Espoon tasa-arvotoimikunta on esittänyt, että liikunta-, nuoriso-,
kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveystoimen avustuksissa tilastoitaisiin
myös sukupuoli. Lisäksi henkilökohtaisten palkanlisien jakautuminen tulisi
selvittää. Tampereellakin on tehty valtuustoaloite sukupuolivaikutusten
arvioimisesta.
Esimerkit ovat kuitenkin poikkeuksia. Kiinnostus tasa-arvotyöhön on
kunnissa vielä vähäistä, arvioi tutkija Sari Pikkala Åbo Akademista.
Pikkala on koonnut Internetiin tasa-arvotietopankin, joka sisältää
sukupuolen mukaan jaoteltua tietoa kunnittain ja maakunnittain. Tietopankki
lähtee perusasioista, kuten perhemalleista tai työelämästä.
”On tullut yllätyksiäkin vastaan. Monia asioita ei ole pystytty ylipäätään
mieltämään sukupuolinäkökulmasta, kun ei ole ollut aineistoa
käytettävissä”, Pikkala kertoo. Esimerkiksi vanhukset ovat kaikkea muuta
kuin sukupuolineutraali ryhmä. ”Kun puhutaan laitoshuollossa olevista
ikääntyvistä, usein puhutaan nimenomaan naisista.”
Miesten vaivat etusijalla
Valtionhallinnossa sukupuolivaikutusten arviointi - eli suva tai suvaus -
on jo alkanut osana yleistä tasa-arvotyötä. Sosiaali- ja
terveysministeriössä on syksystä lähtien suvattu pilottina kaikkiaan
kahdeksan lakihanketta, esimerkiksi työeläkeuudistus, isyysvapaan pidennys
sekä uusi työturvallisuuslaki. Useimpiin suvaus ehti vasta viime vaiheessa.
Neuvotteleva virkamies Leila Räsänen sosiaali- ja terveysministeriöstä
kertookin niiden lakihankkeiden erottuneen, joissa sukupuolten
erityispiirteet oli huomioitu jo valmistelussa.
Esimerkiksi työturvallisuuslakia tarkasteltaessa todettiin, että miesten
osuus korvattavista ammattitaudeista ja tapaturmista on ollut suurempi, kun
taas naisaloille tyypillisiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja tai uupumista ei
ole aina osattu huomioida.
Käytäntöä on määrä laajentaa muille hallinnonaloille. Valmisteltavassa
uudessa tasa-arvolaissa aiotaan velvoittaa lainlaatija arvioimaan
tarvittaessa sukupuolivaikutukset.
Järki kaavojen tilalle
Ministeriötasolla liikutellaan niin isoja kokonaisuuksia, että
yksityiskohtaisuudella on rajansa.
”Laki on vähän karkea väline, usein pitäisi mennä pidemmälle ja katsoa
toimeenpanoa”, Räsänen pohtii. ”Numeroiden tarkastelu ei riitä. Olennaista
on ottaa huomioon, missä määrin naisten ja miesten ongelmiin vaaditaan
erilaista otetta. Pitäisin tärkeänä, että puututaan suoraan sellaisiin
erityisongelmiin, jotka ovat jo tiedossa.”
Kunnissa voitaisiin Räsäsen mielestä täysimittaisen vaikutusanalyysin
sijasta seurata ja arvioida eri toimintoja suoraan. Pikkalankaan mukaan
kuntien ei kannata odotella ylhäältä annettavia suvausmalleja. ”Esimerkiksi
liikunta-, kulttuuri- tai kirjastopalvelujen käytöstä ei saa tietoja, ellei
kunta itse tilastoi näitä.”
Budjettikin suvataan
Räsänen arvelee tasa-arvoajattelun synnyttäneen epätietoisuutta siitä, onko
naisia ja miehiä sopivaa edes mainita erikseen. Moniin ongelmiin olisi
helpompi puuttua, jos sukupuolinäkökulma tuotaisiin selkeästi esiin. ”Kun
tunnistetaan eroja, pystytään näkemään myös, onko jollakin säädöksellä
todennäköisesti sukupuolivaikutuksia.”
Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi hanke budjetin
suvaamiseksi. Käytäntöön on Räsäsen mukaan pitkä tie. Suomalaisen budjetin
rakenteesta puuttuu poliittisten tavoitteiden ulottuvuus, joten
vaikutuksiakaan ei ole helppo seurata.
