Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Tähtitaivaan puolesta

Kuka on nähnyt Linnunradan?

Kolumni, Satu Hassi

Syyskuun Tiede-lehti kertoi, että öisen valaistuksen epäillään aiheuttavan rintasyöpää. Epäily virisi, kun suomalaiset tutkijat huomasivat yllätyksekseen, että sokeilla naisilla rintasyöpä on selvästi harvinaisempi kuin näkevillä. Tutkijaryhmä Connecticutin yliopistosta on samoilla jäljillä. Heidän mukaansa länsimainen elämäntapa saa sisäisen kellomme reistailemaan.
Tämän saa aikaan erityisesti kaikkialla kaupungeissa loistava öinen valosaaste. Pimeään vuorokaudenaikaan elimistömme tuottaa niin sanottua pimeähormonia, melatoniinia. Keinovalo sotkee sen tuotannon ja samalla monta muutakin asiaa.
Kyseessä on vasta epäily. Mutta tukea sille on saatu eläin- ja solukokeista. Hiiret ja rotat saavat rintasyövän, jos niiltä poistetaan melatoniinia erittävä käpylisäke ja niitä pidetään koko ajan valossa. Melatoniinin syöttäminen eläimille hillitsee kasvaimia. Myös solukokeissa on onnistuttu villitsemään aivan tavallisia kilttejä soluja syöpäsoluiksi sotkemalla niiden vuorokausirytmi.
Pahinta on makuuhuoneen ikkunasta sisälle tunkeutuva valokiila. Jo yksi luksi eli kuutamoa vastaava valaistus romauttaa melatoniinin tuotannon. Pahimpia hormonihäiritsijöitä ovat katulampuille tyypilliset valon aallonpituudet.

Sattuneista syistä asia herätti kiinnostukseni. Ei vain siksi, että minulta leikattiin muutama vuosi sitten rintasyöpä, vaan myös siksi, että brutaalin räikeä yövalaistus on kauan ärsyttänyt minua.
Jos jollain puistokadulla sattuu olemaan varta vasten sitä paikkaa varten valittuja kauniiksi tarkoitettuja katulamppuja, samalla silmäyksellä näkee aivan varmasti viittä kuutta muuta valonheitintyyppiä. Kokonaisuus on ruma, sotkuinen ja aggressiivinen. Lamput ampuvat valoaan minne sattuu. Tarkoitus lienee valaista maata. Mutta valokiilat sojottavat sivulle niin pitkälle kuin silmä kantaa, ja jopa ylös.
Nykyajan elämässä on paljon asioita, jotka sinänsä ovat hyviä. Esimerkiksi ruoka on välttämätöntä. Mutta jos syö liikaa, hyvä asia muuttuu epäterveelliseksi. Tiede-lehden artikkeli sai minut kysymään, onko myös valaistuksessa, joka on sinällään hyvä ja tarpeellinen asia, menty liiallisuuksiin.

Nykyajan kaupunkilainen toki näkee täydenkuun, jos sattuu pilvettömänä yönä sitä katsomaan. Mutta ei hän koe täysikuuta samalla tavalla kuin sen voi kokea esimerkiksi erämaassa, merellä tai jäällä. Tähtiä kaupungissa tuskin huomaa, ja revontuletkin menevät enimmäkseen sivu suun.
Kuka meistä on nähnyt Linnunradan? Minä näin sen kunnolla vasta yli kolmikymppisenä. Silloin tajusin, että olin ollut katuvalottomassa ympäristössä lähinnä kesäisin, jolloin tähdet eivät näy. Nykyisin pakenen aina viikonlopuksi katuvaloista vapaaseen ympäristöön, jos suinkin voin.

Puolisentoista vuotta sitten Tähdet ja avaruus-lehti kertoi, että Tshekin tasavallassa on säädetty laki yötaivaan suojelusta, juuri siksi että kaupunkilaisetkin saisivat nähdä ja kokea tähdet. Lain mukaan ulkovalojen valokiilojen pitää suuntautua kohti maata vähintään tietyssä kulmassa. Jos näin valaistua maisemaa katselee etäältä, ei näe itse lamppujen kirkkaita pisteitä, vaan vain valaistut pinnat. Ajatuskin saa minut kuolaamaan. Haluaisin liittyä tähtitaivaan suojeluliikkeeseen.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO